Golfia voi pelata niin monin eri tavoin. Tässä pari esimerkkiä tältä viikolta. Eli maanantaina nautiskelin aurinkoisesta syyspäivästä Hirsalan golfkentällä rennossa seurassa. Lähdin kotoa aamupäivällä ja kotiin palasin vasta iltakahdeksalta - mukavan yhdeksän tunnin rupeaman jälkeen.
Eilen keskiviikkona lähdin sitten Nevakseen pelaamaan. Lähdin ensin matkaan yksin, kun ei paikalle osunut pelikvereita. No, siitä vaan tiiaamaan. Ekat kaksi väylää bogey-tuloksilla. Not bad. Kenttä oli tyhjä ja etenin vauhdikkaasti, niin että siirtymien jälkeen pulssi oli kohonnut ja tiiatessakaan hengitys ei ollut vielä tasaantunut, mikä hiukan häiritsi lyöntiin keskittymisessä. Neljännen väylän avaus oli upea ja saavutin edelläni yksinään golfautolla etenevän mummelin, joka etsi palloaan metsästä. Ensin mietin, että ohitanko hänet, koska oma pelini eteni sujuvasti, mutta sitten kuitenkin päätin kysyä, josko voin liittyä hänen peliseuraansa. Oikea veto tällä kertaa, sillä mummeli osasi todellakin pelata. Sain jopa pari hyvää neuvoa iloiselta mummelilta.
Minulla oli täysi työ pysytellä hänen golfautonsa perässä omaa kärryäni perässä vetäen. Eka ysi meni aikaan tunti ja 25 minuuttia ja maisemia tuskin ehti edes huomata, kun etenimme niin vauhdilla. Toista ysiä en sitten kiertänytkään, koska sade alkoi sopivasti ekan ysin kierrettyäni, mutta se ei haitannut, sillä tämä kierros oli kuntoilua kerrakseen : ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!