Aamuseitsemältä laitoin tossut jalkaan ja lähdin kostealle, meren kovettamalle rantahietikolle lenkille. Yksin ei tarvinnut rannalla tarpoa, sillä reippailijoita riitti. Onkohan ranta koskaan autio? Juoksin vartin verran rantaviivaa pitkin eteenpäin, venyttelin ja juoksin toisen vartin takaisin hotellille aamupalalle. Aamulla juoksukin sujui, sillä aurinko ei porottanut vielä aivan helteisenä, kuten jo aamukymmenelltä, jolloin suuntasimme rannalle päivää viettämään.
Rantatuolissa oli kiva lueskella ja välillä seurata innokkaita kaupustelijoita. Tarjolla oli laukkuja, huiveja, kesämekkoja, hattuja, radioita, hierontaa - siis lähes kaikkea muuta kuin syötävää tai juotavaa, mikä tarjonnasta päätellen ei taida olla sallittua.Paikallaan makaaminen ei oikein sovi luonnolle, joten välillä tein pitkän kävelylenkin paljain jaloin - välillä hietikolla ja välillä meressä. Näin rannalla myös mustan ravun mönkivän - ties minne se oli menossa.
Iltapäivällä lähdimme shoppailemaan ja löysin ihastuttavan valkoisen matkalaukun. Valkoinen hohti näyteikkunasta niin kutsuvasti ja niinpä laukku lähti mukaan. Eihän väri tietysti matkalaukussa kovin käytännöllinen väri ole, mutta sievä se on - ainakin vielä. Kiepsautin sen Milanon kentällä vielä turvakelmuun, joten sain sen jopa kotiinkin valkoisena. Ostimme myös navigaattorin, sillä Nokian Ovi-palvelu ei oikein toiminut halutulla tavalla, eikä vuokra-autossakaan sellaista ollut. Tosin Cavallino, Venetsia ja Rimini löytyivät mainiosti myös perinteisen tiekartan avulla, mutta Milanosta en ollutkaan sitten enää varma, joten markkinoiden ohuin navigaattori lähti matkaan turvaamaan loppumatkaa.Illalla illastimme Le Meridienin kalaravintolassa. Ruoka oli ihan ok, mutta tässä vaiheessa matkaa alkoi olla jo pahasti ikävä kotikeittiötä. Viimeinen ilta Riminissä päättyi huikeaan ilotulitukseen - aivan kuin meidän kotiinlähtöämme juhlistamaan. Oikeasti syynä oli kesän aloitus Riminillä!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti