Pikkumunakkaita iltapalaksi - Sformatini di funghi

Iltapalana pikkuiset muffinssivuoassa paistetut sienimunakkaat eli Sformatini di funghi ovat omiaan. Eli ensin paistoin öljyssä 250 g herkkusieniä pieniksi pilkottuina kymmenisen minuuttia niin, että sienet pehmenivät. Sienien paistuessa sekoitin kulhossa keskenään 4 munaa, 250 g Ricotta-juustoa ja 50 g Parmesania. Lisäsin joukkoon paistuneet sienet ja ruokalusikallisen silputtua lehtipersiljaa. Maustoin seosta hivenen suolalla ja mustapippurilla.

Rasvasin muffinssivuoan ja jaoin seoksen kauhalla pikkuvuokiin. Paistoin munakkaita uunissa 20-25 minuuttia. Ne kohosivat mukavasti, joten kannattaa jättää hitusen tilaa vuoan reunoille. Tarjoilin munakkaat iltapalana juustotarjottimen ja hedelmien kera. Nämä saivat suuren suosion ruokakriitikoiltani eli näitä pääsen kokkailemaan uudestaan : )!

Pollo Marsala

Lauantaina riitti aamujumppa ja pihamaalla hyötyliikunta perjantain "myllytyksen" jälkeen. Tyhjensin isot kukkaruukut ja istutin läpi kesän hyvin kukkineet laventelit kokeeksi maahan -  josko ne säilyisivät talvehtien maahan istutettuina ja keväällä voisi vaikka osan siirtää taas ruukkuun terassia piristämään. Isot ruukut olivat raskaita siirrellä, joten parin tunnin huhkiminen pihalla riitti minulle kuntoilusta tällä erää. 

Ruokakin maittoi : ). Kokkailin tällä kertaa Pollo Marsalaa eli kanaa Marsala-viinissä, jonka alkuperä on Sisiliasta 1770-luvulta. Viinejä Italista -sivuilla http://www.italianviinit.fi/sicilia_marsala.htm kerrotaan, että englantilainen kauppias Woodhouse piti Sisilian länsirannikon alueen makeasta viinistä. Se muistutti hänen mielestään hieman portviiniä tai madeiraa.

Woodhouse osti viiniä 20 000 litraa lähetettäväksi Englantiin. Hän lisäsi siihen hieman alkoholia parantaakseen säilyvyyttä merimatkaa aikana ja näin Marsala, joka on siis väkevöity viini, oli syntynyt.

Alkossa Marsalaa oli tarjolla vain yksi Marsala-viinilaatu, mutta ihan kelpotavaraa. Siinä maistui mukavasti mantelin pehmeä maku. Kyllä tästä hyvää kanaruokaa saadaan tehtyä : ).

Eli ensin laitoin leveälle lautaselle 4 rkl vehnäjauhoja, joiden joukkoon lisäsin suolaaa ja mustapippuria. Kierittelin ohuet kananfileet jauhoissa ja paistoin niitä kolmisen minuuttia molemmilta puolilta, kunnes ne olivat saaneet kauniin kullanruskean pinnan. Sitten lisäsin joukkoon yhden pieneksi silputun salottispulin ja reilut 150 g herkkusieniä viipaloituina. Paistoin niitä viitisen minuuttia, kunnes sipuli ja sienet olivat pehmenneet. 

Sitten kaadoin joukkoon 1,5 dl Marsalaa ja annoin kanapalojen kiehua, kunnes Marsala oli lähes kokonaan haihtunut. Seuraavaksi lisäsin joukkoon 1,5 dl paksua ruokakermaa ja annoin sen kypsyä vielä noin viitisen minuuttia. Sitten kana maustetaan vielä pippurilla ja suolalla. Ja valmista on! Tarjoilin kanan kanssa vihanneksia eli parsakaalia ja pariisinporkkanoita.

Ruuan kruunasi pehmeä espresso Marsalan kera. Kahvin kera maistelin prinssi Charlesin luomukeksejä. Ei hassumpia!

Squash-kausi vauhtiin

Kuntotestin päälle lähdin vielä illalla valloittamaan pitkästä aikaa squashmonttua. Kaivoin varastosta esiin Wilsonin Hyper Hammerin ja tossut, jotka saisivat pian kyytiä. Yritin aloittaa pelin varovasti tietäen, että lihakset ovat olleet kovilla testissä. Lämmittelyn jälkeen lähdin kuitenkin tosissaan kurittamaan palloa. Lyönnit olivat hiukan kateissa, mutta hauskaa oli.

Pieni pallo ja pelikaveri onnistuivat kurittamaan ja viemään minusta mehut puolessa tunnissa ihan totaalisesti. Puoli tuntia oli todella rankka ja hyvää vauhtikestävyyden kehittämisessä. Kipinä lajiin syttyi taas ja pelaamaan tullaan uudestaan varmasti vähintään kerran viikossa.

Kuntotestissä!

Kuuma kesä on auttamattomasti takana ja tuntui, että liikunta jäi melko vähäiseksi. Syksyllä golf lisäsi liikunnan määrää hitusen ja lenkkeiltyäkin tuli jonkin verran, mutta onko tällainen tahti riittävä, jotta kunto olisi hyvä ja mitä osa-alueita pitäisi kehittää edelleen.

Kokeilin eilen uuden Shape-lehden mukana tullutta jooga-dvd-ohjelmaa, ja sekin tuntui välillä hankalalta. Vai vaatiiko sitä itseltään vaan liikoja ja on turhan kriittinen? No, siitä on otettava selvää. Nyt syksyllä on hyvä tehdä välitsekkaus, missä mennään. Eli ei muuta kuin kuntotestiin. Varasin ajan testaukseen samantein eilen Finnbodyn salilta ja tänäaamuna klo 9.00 olin valmiina polkupyöräergometritestiin. Edellisestä testistä on kulunut jo hyvä tovi, enkä edes muista sen tuloksia.

Testissä mitataan maksimaalinen hapenkulutus. Käytännössä polkypyöräergometrillä poljetaan niin kauan, kunnes hyytyy ja sitten poljetaan vielä aloituskuorimuksella pari minuuttia, jotta voidaan seurata palautussykettä.   

Salilla terveysliikunnasta vastaava fysioterapeutti mittasi myös verenpaineet ennen ja jälkeen suorituksen ja arvioi lähtötason. Tuntui, että lähtötaso oli jo korkea, kun minut oli arvioitu aktiiviliikkujaksi, joka varmasti kyllä olenkin.

Sitten vaan polkemaan. Alku oli helppoa kuin heinänteko, mutta parin minuutin välein vastus nousi aina 20 kilowattia. Kymmenen minuutin jälkeen alkoivat maitohapot lihaksissa jo tuntua pikku hiljaa. Kuormituksen noustessa alkoi huohottaa jo todenteolla ja harmitti, kun seinä tuli lopulta aika nopeastikin vastaan. Tuntuu, että iän myötä ei pysty enää maksimitasolla rutistamaan entiseen malliin. Toki siihen vaikuttaa myös se, että enhän ole juuri maksimikestävyysharjoituksia tehnyt viime vuosina.

Jännittyneenä odottelin tuloksia, jotka kävimme fysioterapeutin kanssa läpi. Tulos oli ERINOMAINEN! Eli eri kestävyysalueiden (perus-, vauhti- ja maksimikestävyys) välinen jakauma oli ensinnäkin ihanteellinen ja juuri oikeassa suhteessa ja maksimaalinen hapenkulutustulos myös erinomainen, kuten myös maksimaalinen energiankulutus, kun skaala on seitsenportainen: 1) hyvin heikko, 2) heikko, 3) välttävä, 4) keskitaso, 5) hyvä, 6) hyvin hyvä ja 7) erinomainen. Myös BMI on ok eli 19,5.

Olin todella tyytyväinen eli aivan huippua! Sinänsä mitään ei tarvitse parantaa, vaan jatkaa samaan malliin eli kuntoilla nautiskellen ja tehdä monipuolisesti kaikkea, mitä milloinkin huvittaa. Ja tietysti on muistettava myös rentoutua ja levätä riittävästi. Aivan mahtava juttu : )!

Rapeat röstiperunat

"Rapea röstiperuna on helppo perunaherkku. Rösti onnistuu aina." Näin luki eräässä vanhan NAM!-lehden jutussa. Ei muuta kuin kokeilemaan. Valitsin Sveitsinröstiohjeen. Eli ensin keitin lähes kypsiksi 6 perunaa, jotka raastoin karkeaksi raasteeksi.

Sitten leikkasin 100 g pekonia ohuiksi suikaleiksi, jotka laitoin kylmään pannuun. Ja vasta sitten laitoin levyn päälle. Kääntelin ja paistelin suikaleita, kunnes rasva alkoi sulaa. Sitten lisäsin yhden sipulin silputtuna pekonin joukkoon ruskistumaan.

Tämän jälkeen lisäsin perunaraasteen pannulle ja ruskistin hieman. Lisäsin joukkoon hieman ruokakermaa. Tämän jälkeen helppous katsosi, kun seoksesta piti muotoilla tasaisia pihvejä. Käytännössä oli pakko ottaa seos pannulta ja muotoilla pihvit käsin ensin, ja vasta sitten paistaa ne öljyssä molemmin puolin. Hyviä niistä tuli kaikesta huolimatta, joten ei jutun teksti onnistumisesta ihan väärin ollut, jos ei ulkonäköä arvostella : ).

Röstiperunoiden seuraksi laitoin tarjolle ranskan kermaa sekä tomaattia, paistettuja sieniä ja miniparsaa. Maukas ateria kokonaisuudessaan.  

Syksyn kasvisherkkuja kesäkurpitsasta - Zucchini ripieni

Zucchini ripieni eli juustotäytteiset kesäkurpitsat ovat ihanan maukas lisä esimerkiksi kanan kanssa tai pikkunälkään ihan sellaisenaan. Tätä varten tarvitaan neljä keskikokoista kesäkurpitsaa, jotka halkaistaan puoliksi pitkittäissuunnassa. Sisus koverretaan pois lusikalla tai veitsellä, jotta saadaan täyte mahtumaan mukaan. 

Täytteeseen sekoitetaan keskenään 200 g vaaleaa, tuoretta leipää kuutioituina, noin 80 g kalkkunaleikettä, 2 munaa, 80 g Parmesan-raastetta sekä ripaus mustapippuria. Jos täyte tuntuu liian kuivalta, siihen voi lisätä vielä yhden munan. Tai jos se on liian vetinen, lisää leipäkuutioita.

Sitten täyte jaetaan tasan kesäkurpitsapuolikkaille. Lusikalla tai sormin - miten vaan helpoimmin sujuu : ). Laita puolikkaat öljyttyyn uunin kestävään vuokaan ja paista niitä 180-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

Tarjolle kesäkurpitsoiden kanssa voi laittaa kanaa ja salaattia. Ja lasillinen kuohuviiniä sopii tähän mainiosti. 

Italialaista riisikakkua - Torta di riso salata

Lyhyen lomamatkan jälkeen oli taas kiva päästä omaan keittiöön kokkailemaan. Ja mikä parasta uusi Taste Italia odotteli herkullisine resepteineen. Ensimmäiseksi kokeilin riisikakkua eli Torta di riso salata. Meillä ei risottoa ole juuri tehty ja niinpä päätin kokeilla risottoa ensin kakkuna : ), joka sopisi vaikka mukaan piknikille.

Laitoin kattilaan 150 g Arborio-riisiä ja noin 8 dl kanalientä. Keitin noin 10-12 minuuttia, kunnes riisi oli hiukan pehmennyt. Sitten otin kattilan liedeltä ja annoin riisin hiukan jäähtyä.

Riisin kiehuessa rasvasin kakkuvuoan, joka on halkaisijaltaan noin 24-25 cm. Itse käytän irtopohjavuokaa, jolloin reunukset on helppo irroittaa ja vuoan alusta voi jäädä kakun alle tarjoiluastiaan. Ripottelin mannasuurimoita vuokaan rasvan päälle, jotta kakku irtoaisi vuoasta helpommin.

Lisäsin riisin joukkoon seoksen, jossa on 6 munaa vatkattuna, 150-200 g mozzarellajuustoa pieninä palasina, 75 g Parmesan-raastetta ja 5-6 tomaattia pieniksi kuutioiksi pilkottuna (siemenosaa en käyttänyt). Maustoin seoksen suolalla ja mustapippurilla. Sekoitin ainekset ja kaadoin vuokaan. Lisäsin päälle kirsikkatomaattia ohuina viipaleina. Paistoin kakkua 30-35 minuuttia 180-asteisessa uunissa.

Kakun seuraksi tein salaatin, jossa oli jääsalaattia ja rucolaa sekä tomaattia ja rypäleitä. Salaattikastikkeeseen laitoin 1 rkl pestokastiketta, 2-3 rkl oliiviöljyä, 2 tl sitruunamehua ja 2 tl hunajaa.

Ensityrmistyksen jälkeen ruokakriitikkoni kuitenkin päätyivät siihen, että tätä tehdään toistekin : ). Kakku oli sen verran iso, että siitä riitti myös seuraavaan päivään ja siitä sai oivan aterian lämmittämällä sitä mikrossa hetken.   

Shoppailua ja sushia Münchenissä - päivä 3

Runsaan aamiaisen jälkeen päätimme nauttia rauhassa Baijerin pääkaupungin vieraanvaraisuudesta. Hotelli on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta, joten tänään emme kurittaneet Kiaa autobaanalla, ja se sai rauhassa jököttää hotellin parkkihallissa.

Nautimme suunnattomasti kaupungin tunnelmasta; Münchenissä on vaan sitä jotakin ja tänne on aina kiva palata. Keskusta on mukavan kompakti ja täynnä mukavia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Kulttuuritarjontaakin olisi joka lähtöön, mutta tänään vain kuljeskelimme keskustaa ristiin rastiin ja nautimme olostamme.  

Matkan varrella on tuttu, pieni sisustuskauppa Butlers, josta lähtee matkaan pari kirjaa, lahjatarvikkeita ja kumiankkoja täydentämään kokoelmaa. Kirjat ovat uskomattoman edullisia täällä - esimerkiksi Jamie Italiassa kirja maksaa vain 24,90 €, kun se Suomessa maksaa yli 40 euroa. Myös moni muu tavara on selkeästi edullisempaa ja se tarjonnan määrä... Saksassa on massaa niin paljon, joten valikoimat kaikissa asioissa ovat hyvin kattavat ja laajat.

Puolilta päivin piipahdamme Cafe am Marienplatziin, jossa nautimme kaakaota, omenamehua, jäätelöä ja Apfelstrudelia - und natürlich mit Schlagsahne. Lomalla saa ja pitääkin nautiskella : ). Kahvilassa tutustuimme pohjoissaksalaiseen pariskuntaan ja jutustelimme mm. Suomen ja Saksan eroista - auf Deutsch.

Sitten jatkoimme taas shoppailua kaikessa rauhassa. Löysimme lisää Nici-tuotteita ja täydensimme kantamuksiamme syksyn asusteilla ja lisäksi löysin myös kauniin sormuksen, joka lähti sekin matkaan. Pia rennt -kenkäkauppa on aivan ihastuttava ja sieltä löytyi mukaan uudet saappaat. Kengät ovat lähes poikkeuksetta italialaisia, mutta mielestäni kuitenkin kohtuuhintaisia.

Myöhäisen lounaan nautimme tutussa japanilaisessa Shoya-ravintolassa, jonka ikkunoista oli suora näköala balettisaliin ja menilläoleviin harjoituksiin. Sushit olivat jälleen niin ihania, että olivat viedä kielen mennessään. Ruuan jälkeen yritimme tehdä lähempää tuttavuutta balettisaliin, mutta tila oli kuulemma yksityisaluetta, jonne meitä vieraita ei päästetty eteisaulaa pidemmälle.

Vielä muutama putiikki läpi - luonnollisesti mukaan mahtui vielä pari FC Bayern München faniliikettä : ) ja upea Swatchin liike. Kukkakauppojen syysvärit loistivat kauniisti. Kunpa voisi viedä kotiin kauniin syysistutuksen - no kassien määrä ratkaisi eli kukat jäivät kauppaan. Sitten reippailimme takaisin hotellille kantamuksiemme kera.

Marjasmoothien ja hedelmäsalaatin avulla tankkasimme energiaa ja ihastelimme ostoksiamme ja hiukan huolestuneina pohdimme, miten ihmeessä saamme ne kaikki mahtumaan kolmeen matkalaukkuun, jotka olivat jo tullessa aika täynnä. No, ensin kuitenkin nautimme ja rentoudumme hotellin sauna- ja allasalueella ja vasta sitten illan päätteeksi pakataan. Ja hyvin ne mahtuivat, mutta onneksi jätimme ne pari kilon pussia espressopapuja ostamatta ja syysistutuksen : ).

Loistoreissu kaiken kaikkiaan! Tänne tullaan helmikuussa uudestaan laskettelureissun lopuksi!

Täältä tullaan Legoland - päivä 2

Toisen matkapäivän aamusta varustauduimme viettämään ulkona koko päivän eli ajoimme Münchenistä reilut sata kilometriä länteen Günzburgiin, jossa on Saksan Legoland. Mittarissa +12 astetta ja puolipilvistä ja aurinkokin yritti välillä pilkistellä, mutta lämpimäksi ei säätä enää voi kehua : ).

Alkumatkasta oli mielenkiintoista valita reitti Münchenin keskustan ohi Stuttgartiin johtavalle moottoritielle. Autossa oli kaksi navigaattoria, joka yrittivät ohjata täysin päinvastaisiin suuntiin. Kumpaa uskoa??? Onneksi tienviitat tulivat apuun ja en piitannut enää naigaattorien ohjeista, vaan valitsin kolmannen reitin ja hyvin päästiin perille : ).

Moneskohan kerta tämä on, kun vierailemme Saksan Legolandissa, no - lähes vuosittain olemme puistossa joka tapauksessa käyneet. Puisto on koko perheen suoksikki ja vieläkään ei kyllästytä. Syksy on maino aika vierailla Legolandissa, sillä jonottaa ei juuri tarvinnut ja autonkin sai lähelle pääporttia.

Puistossa oma Halloweenland

Puisto oli koristeltu Halloween-teemaan, mikä toi jälkikasvulle hieman sydämentykytyksiä.

Halloweenlandissa oli siellä täällä isoja hämähäkkejä, tarantelloja, lepakoita, noitia, pääkalloja, muumioita ja rottia sekä isoja kurpitsoita. Rotat ja hämähäkit olivat jopa valloittanneet linnan!

Legolandissa on paljon nähtävää ja koettavaa, kuten muun muassa vuoristoradat, Monster Trucks, Sea Life ja vesiskootterit ja paljon, paljon muuta. Monessa laitteessa käytiin useaan kertaan, kun aikaa ei kulunut jonottamiseen : ).

Legominiatyyrikaupungit ja rakennelmat jaksavat myös aina ihastuttaa yhtä paljon. Edellisenä päivänä kävimme aidolla Allianz Areenalla ja nyt näimme areenan legopaloista rakennettuna. Viime kesän vierailu Venetsiassa palasi aidosti mieleen, kun näki kaupungin uudelleen miniversiona. Frankfurtin businesskaupunki ja lentokenttä olivat myös upeasti toteutettu, kuten myös Neuschwansteinin linna Füssenissä.

Näistä rakennelmista innostuneina Lego-tehtaassa sitten kuluikin taas hieman aikaa, kun siellä rakennettiin omat figuurit ja ostettiin uusia legopalikoita kotiinviemiseksi. Tavoitteena oli rakentaa oma Lego-City olohuoneeseen.

Vietimme puistossa todella hauskan päivän. Kuuden tunnin vierailun jälkeen olimme kuitenkin valmista tavaraa paluumatkalle takaisin kohti Müncheniä.

Auf wiedersehen Legoland! Tänne tullaan varmasti taas uudestaan: )!

Hotellilla vietimme rentouttavan illan sushia nauttien ja uima-altaassa polskien : ). Lipsahdimme samantien Saksan aikaan ja nukkumaan päästiin vasta klo 23.00. Yöuni maistui kaikille hyvin pitkän päivän jälkeen.