Bucatini con le sarde

Maanantai-iltana jatkoin edelleen Italia-teemaa. Liikunnalliseen päivään sopi hiilihydraattipitoinen pasta. Tällä kertaa kokeilin Bucatini con le sardea. Ja koska en ollut varma lopputuloksesta, päätin turvata makuelämyksen tekemällä kotimaisista vihreistä parsoista pieniä parsamunakkaita ja salaatin, johon laitoin paria eri salaattia, kirsikkatomaattia, rypäleitä ja mansikoita sekä parsaa ja kevätsipulia.

Sardiinipastaa varten keitin 200g bucatini-pastaa suolavedessä. Sillä välin paistoin pannulla pienen sipulin ja fenkolin suikaleet oliiviöljyssä ja joukkoon lisäsin 3 anjovisfilettä silputtuna. Kun ainekset olivat pehmenneet, lisäisn joukkoon pienen rasiallisen sardiineja, joista poistin ensin ruodot. Seuraavaksi laitoin ainesten joukkoon pannulle 50 g pinjansiemeniä ja 50 g rusinoita. Lopuksi kaadoin joukkoon vielä lorauksen sitruunamehua ja vettä. Ja annoin hautua hetken. Pastan valmistuttua sekoitin kaikki ainekset keskenään ja kaadoin tarjoiluastiaan. Päälle sirottelin silputtua lehtipersiljaa.

Munakkaat paistuivat näppärästi sillä välin, joten kaikki olivat samaan aikaan valmiita tarjottavaksi. Ja sitten nauttimaan. Parsamunakkaiden ohje löytyy toisaalta tästä blogista eli toukokuun alusta 2.5.2010.

Kokonaisuuten ateria oli maittava ja täyttävä. Munakkaat ja salaatti olivat erinomaisia ja pastakin, jos tykkää sardiineista. Eli kyllä pasta oli ok, mutta ei yltänyt ihan suosikkeihini. 

Viikko alkuun 5x5 treenisysteemillä

Tämän viikon ja aamun aloitin kokeilemalla Shape-lehden 5x5-treeniä. Oikeastaan siihen kuuluisi vielä yksi vitonen mukaan. Eli yksi treenikerta sisältää 5 eri sarjaa, jotka kestävät 5 minuuttia. Ja sama treeni on tehtävä 5 kertaa viikossa.

Treenin ensimmäinen viisi minuutinen on lämmittelyä ja sen aikana hypitään narua. Pisti todella puuskuttamaan tehokas hyppiminen. Ja kun hyppynaruna on oikea nahkainen naru puisilla päillä, saavat kädetkin tehdä tosissaan töitä. Toinen viisi minuuttinen kuluu painotangoilla, kun tehdään käsivarsia vahvistavia liikkeitä - kolme erilaista 25 toistolla.

Kolmas setti koostuu painotanko- ja punttiliikkeistä. Neljännessä setissä tehdään kyljet painoilla ja vatsarutistukset ilman painoja.

Viides viisiminuuttinen on loppuspurtti, jonka juoksin tasavauhtisena matolla. Onneksi juoksu oli lopussa, sillä narulla en olisi enää jaksanut hyppiä kovinkaan tehokkaasti - juoksu on huomattavasti helpompaa.

Illalla täydensin aamun treeniä vielä 20 minuutin juoksulenkillä jo varsin kesäisessä säässä.

Sunnuntaina kanaa Pollo con parma

Tänään sunnuntaina jatkoimme Italia-teemaa ja herkuttelimme kanalla - Pollo con parma - ja ihanalla italialaisella perunasalaatilla eli Insalata di patatella.

Tein kananrintafileisiin taskut, jotka täytin juustoseoksella. Eli seoksessa oli 5 rkl mascapone-juustoa, 1 rkl lehtipersiljaa silputtuna ja 1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna.

Rintapalat kiersin tiukasti kahdella parmankinkun siivulla. Paistoin rintapaloja molemmilta puolin muutaman minuutin pannulla ja laitoin 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Lisukkeena oli Insalata di patate, jota kokeilin myös perjantaina 28.5. Eli ohje löytyy blogistani ko. päivän kohdalta. Jälkkärinä oli sulkaapuddingia kermavaahdon ja mansikoiden kera sekä espressoa. Nami, nami : )!

Tarjoilut veivät suorastaan kielen mennessään ja kuulin, että minun pitäisi kuulemma perustaa ravintola : ). Parasta tässä on kuitenkin nautinnollinen ruokahetki hyvässä seurassa!

 Ja mikä loistavinta, jälkikasvu totesi viime viikolla Mc Donald'sin gourmet-annoksen yhteydessä, että tämä sai olla sitten pitkään aikaan viimeinen kerta, kun tähän ketjuun tullaan syömään. Kaikkein parasta ruokaa saa kotona! Kommentti tuntui oikein mukavalta kiitokselta : ).

Peugeotin pippurimylly sai seuralaisen

Lauantaina hankin Peugeotin pippurimyllylle seuralaisen. Eli samaan sarjaan kuuluvan suolamyllyn. Nyt ne keikistelevät hyllyllä vierekkäin. Nämä apuvälineet ovat klassisia kaunottaria, joilla on ikää jo yli 130 vuotta.  Niiden alkuperä on Ranskasta, missä kahdella veljeksellä, Jean-Frédéric ja Jean-Pierre Peugeotilla, oli ensin viljamylly, mutta he muuttivat sen teräsmyllyksi ja alkoivat tehdä teräksestä työkaluja ja krinoliineja ja kaikkea siltä väliltä. Tehokkaan pippurimyllyn koneiston he keksivät vuonna 1874.

Myllyn hienouksiin kuuluu jauhaa pippurista ja suolasta rouhetta tai hienoa jauhetta portaattomasti. Koneisto ei ruostu, eikä menetä terävyyttään, joten niillä on elinikäinen takuu. Pippurimyllyn ja suolamyllyn koneistot eroavat toistaan hieman. Nämä ovat todellakin pippurimyllyjen Rolls Royceja!

Kuvasin tähän ruuanlaiton perustarpeet - myllykaksokset, oliiviöljyn ja ihanan keittokirjatelineen resepteineen, joka on näppärä ja kaunis myös katsella.

Pasta con le cipolle dolci e la ricotta pääruokana ja jälkiruuaksi Budino di cioccolata

Lauantaina herkuteltiin taas italialaisittain. Pääruuaksi tein pastaa eli Pasta con le cipolle dolci e la ricotta. Eli  keitin 500 grammaa Lensin pastaa (fusilli bucati corti) 11 minuuttia. Sillä välin leikkasin kaksi punasipulia ohuiksi suikaleiksi ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä. Lopuksi ripaus suolaa ja pippuria sipulisuikaleiden päälle.

Lisäksi paistoin rapeiksi noin 100 grammaa pekonia, jotka olin pilkkonut pieniksi palasiksi. Kun pasta oli keitetty, lisäsin niiden joukkoon punasipulit, pekonin ja viisi rkl ricotta-juustoa. Sekoitin ne keskenään ja ruoka oli valmis tarjoiltavaksi.

Annoksen päälle ripottelin silputtua lehtipersiljaa ja raastettua parmesania, jotka voi laittaa pöytään erillisissä tarjoilukulhoissa.

Lisukkeena oli raikas salaatti, jossa oli lehtisalaattia ja lollo russo -salaattia, tummia rypäleitä, kirsikkatomaatteja puolitettuina, mansikoita sekä pinjansiemeniä. Ja sitten vaan nauttimaan.

Jälkiruuaksi tein suklaapuddingia eli Budino di cioccolataa. Reseptistä riittää makoisaa tarjottavaa 8 henkilölle. Tein reippaan annoksen, jotta samaa jälkkäriä voi hyödyntää myös seuraavana päivänä. Näin myös sunnuntain herkkuateria valmistuu näppärästi.

Eli sulatin vesihauteessa 200 g suklaata, jonka kaakaopitoisuus oli 70 %, ja 200 g suolatonta voita sekä 75 g Risentan raakaruokosokeria. Lopuksi lisäsin joukkoon hienonnettua mantelia noin 40 g. Samaan aikaan sekoitin kulhossa 6 kananmunaa, 100 g raakaruokosokeria ja 2 tl vaniljajauhetta, joiden joukkoon sekoitin lopuksi suklaaseoksen. Jaoin pudding-taikinan voideltuihin pikkuvuokiin ja paistoin niitä noin 180 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoilin suklaapuddingin kermavaahdon ja tuoreiden mansikoiden kera.

Espresso sai seurakseen sellaisen jälkiruuan, ettei ihan heti tehnyt mieli muuta makeaa : ), mutta oli se vaan kerrassaan suussasulavaa.

Trampalla ja lenkillä

Kylmällä säällä on välillä vaikea motivoida itseään lenkille. Kuukausi sitten tämäkin sää olisi ollut loistavaa, mutta yhden, puolentoistaviikon lämpimän jakson jälkeen 12 asteinen aurinkoinen sää tuntuu tosi kolealta. Niinpä juoksumatto on taas päässyt käyttöön. Niin tänäänkin.

Lenkin sijaan on välillä kiva pomppia trampoliinilla. Jostakin luin, että kymmenen minuutin tehokas hyppiminen vastaa puolen tunnin juoksua. Vastaavuudesta en osaa sanoa, mutta tehokasta tuo pomppiminen on ja hauskaa. Se säästää mukavasti myös välillä kipeytyvää kantapäätä. Sadesäällä trampoliinille voi mennä avantouintitossut jalassa, niin ei turhaan liukastele.

Välillä ulkona on kiva juosta ja samalla seurata kasvien kukintaa. Tällä hetkellä pihan kirsikkapuut ja omenapuut ovat täydessä kukassa. Samoin kielot heräilevät pikkuhiljaa. Myös pionit ovat venähtäneet vauhdilla, mutta niiden kukintaa saadaan vielä hetki odotella.  

Taste Italia - Insalata di patate

Kävin ruokaostoksilla ja samalla mietin, mitä kesäisen kevyttä voisin tällä kertaa kokeilla. Pienen vaeltelun jälkeen huomasin ruokalehtihyllyn. Sieltähän voisi löytyä uusia ideoita. Ja mikä loistava keksintö onkaan laittaa erilaisia ruokalehtiä ruokaosastolle tarjolle! Nappasin Taste Italia -lehden hyllystä, sillä nyt olisi hyvä sauma tutustua italialaiseen keittiöön ennen muutaman viikon päästä lähestyvää Italian matkaa. 

Samantien aukesi sivu, jossa oli herkullinen kuva italialaisesta perunasalaatista, ja niin lähti lehti matkaan. Vilkaisin nopeasti, että ostoskorissani oli tarvittavat ainekset ja eikun kokkaamaan.  

Pilkoin kilon verran isoja uusia perunoita lohkoiksi uunipannulle. Päälle ripottelin Maldon-suolaa ja pippuria sekä lorautin oliiviöljyä päälle. Sitten laitoin perunat 200-asteiseen uuniin 40 minuutiksi.

Sillävälin tein salaattipedin laakealle vadille. Siihen tuli kolmea erilaista salaattia - jää-, coctail- ja lehtisalaattia. Pilkoin joukkoon rasiallisen kirsikkatomaatteja, yhden punasipulin ohuina suikaleina sekä pari kourallista basilikanlehtiä silputtuna.

Sekoitin joukkoon perunalohkot. Ja päälle lorautin kastikkeen, johon tuli 2 rkl oliiviöljyä, 1 rkl balsamicoa, 1 valkosipulin kynsi pilkottuna, suolaa ja pippuria. Koko komeuden päälle raastoin parmesania kourallisen.

Lämmin salaatti on aivan ihastuttava kesäruoka ja hiveli makuhermojani niin, että siitä tuli yksi suosikeistani kertaheitolla.

Ja turha ehkä mainita, mutta Insalata di patate suorastaan kaipaa seurakseen lasillista kuohuvaa. Tällä kertaa tarjolla oli Carringtonia. Hmmmm..... nautinnollista viikonloppua! Tätä kannattaa kokeilla.

Shape your body for the summer

Tällä koiranilmalla (eli sataa vettä ja lämpöasteita huikeat 11) ei lenkillelähtö juuri innosta, joten onneksi jumppa-dvd-kokoelma on kohtalainen ja joka lähtöön löytyy sopiva ohjelma.

Tällä kertaa kokeilin huhtikuun Shape-lehden mukana tullutta noin 45 minuutin ohjelmaa, jossa käydään läpi peppu, vatsa ja jalat. Puolen tunnin lihaskunto-osuuden jälkeen on vielä noin vartin pituinen fat burner -osio. Viereinen kuva on dvd:n lämmittelyosiosta. Ei hassumpi ohjelma, mutta kyllä paljon mieluummin kuluttaisin kaloreita vihreällä greenillä kuin olohuoneen parketilla.

Shape-lehdessä oli dvd:n lisäksi taas tosi mainioita viime hetken spurttiohjeita kesäkuntoon pääsemiseksi. Täytyy ensi viikko aloittaa taas uudella ohjelmalla, sillä kesälomahan lähestyy suorastaan vauhdilla. Ja bikinikunnossa ei ihan vielä olla. Pitäisi varmaan jättää nuo suklaakeksit ja muut namit tässä vaiheessa pois. Saattaisi hiukan auttaa rantakuntoon pääsyssä : )!

Toisaalta silloin kuin liikkuu tarpeeksi, voi kohtuu rauhassa nautiskella, mitä haluaa, kun perusruokavalio on kunnossa.

Valkoista parsaa lohen seuralaisena

Valkoista parsaa löytyi vielä hyvin kaupan vihannesvalikoimista ja siitä saikin mukavan kevyen seuralaisen lohelle näin arki-iltana. Valkoiset parsat pitää aina kuoria ja niin nytkin. Keitin niitä hieman kauemmin kuin niiden vihreitä sukulaisia eli noin 14 minuuttia. Tein niiden seuraksi sitruuna-aiolin. Lohen marinoin sitruunamehu-soijamarinadissa ennen grillausta. Lohen seurana oli salsa verdeä, jonka olin valmistanut jo viikonloppuna.

Ja lisukkeena oli vielä salaattia, jossa oli tavallista lehtisalaattia ja jääsalaattia sekä kirsikkatomaatteja puolitettuina, kevätsipulia pieninä suikaleina ja tummia rypäleitä. Annoksen kruunasi kotimainen mansikka, joka sopii näin "kesällä" mainiosti myös pääruokaan.

Mukavan aterian kruunasin suklaakekseillä ja kupillisella mustaherukkateetä. Tähänkin olisi niin hyvin sopinut lasi kuohuviiniä ja teen tilalle kuppi espressoa, mutta eihän sitä näin arki-iltana voi aina juhlistaa kuoharilla, vaikka tänään siihen ehkä syytä olisi ollutkin : ).

Lohileipää pikkunälkään

Graavilohta ja luomuruisleipää - voisiko olla herkullisempaa yhdistelmää pikkunälkään. Se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja sopii hyvin Pinkin seuraan. Siihen voi hyvin myös yhdistellä muuta kesäiltaan sopivaa naposteltavaa.

                                                                                         

Golfkausi alkoi

Rangella pallo lensi taas sen verran hyvin pitkän talven jälkeen, että pakkohan sitä oli päästä korkkaamaan kausi ihan kentälle saakka. Jälkikasvu innostui matkaan, ja eilen lauantaiaamuna suuntasimme kesäretkemme Rönnäsin uudelle kentälle. Aamusta aurinko paistoi ja välillä helotti todella kuumasti, mutta minusta liian kuuma on parempi kuin kylmä. Kohmeessa pelaaminen ei ainkaan minua innosta.

Rönnäsin kenttä on helppo ja sopii hyvin kauden avaukseen. Myönnettäköön, ettei kaikki aivan suunnitelmien mukaan sujunut, mutta pääasia oli, että oli mukavaa ja sain tuloksen jokaiselta väylältä. Avaukset draiverillakin löytyivät kahden ensimmäisen väylän jälkeen. Pari palloa hävisi veteen ja yksi katosi pitkään ruohikkoon, joten järvipalloja ilmeisesti pitää suosia vielä vähän aikaa : ).

Rönnäsin kentällä oli mukavan rauhaisaa pelata ja ehdimme välillä jopa ihastella voikukkakeitaita väylien välillä.

Tästä se golfkausi lähtee...

Aussit yllättävät iloisesti

Australialaiset osaavat yllättää iloisesti. Yellowglen Pink -kuohuviini on pirteä tuttavuus kesäpäivän ruokaherkkuihin. Normaalisti olen kiertänyt kaukaa Rose-tyyppiset kuohuviinit, mutta tätä Pinkiä jostain syystä innostuin kokeilemaan. Eikä tämä tuttavuus jää varmaankaan tähän : ).

Se on mukavan ryhdikäs eikä lainkaan liian makea. Viinitalo on saanut Yellowglen-nimensä kultakaivoksesta, joka sijaitsi ennen talon nykyisten Pinot Noir -köynnösten paikalla. Tuottaja Ian Homesin 1971 perustama Yellowglen on muuten Australian menestynein kuohuviinimerkki.

Laventelit ruukuissaan

Puolentoista viikon kesäkelit ovat pitäneet minut pois blogin äärestä. Kun aurinko paistaa ja säät lämpenevät, laajenee reviiri automaattisesti pihalle. Oman pihan terassit kutsuvat heti säiden lämmettyä, ja istutukset sekä muut puuhat pihamaalla eivät juuri jätä aikaa muulle. 

Jos tulee oikein huippuhyvä kesä, jäänee tämäkin blogi kesälaitumille odottelemaan pilvisäitä. No saa nähdä, kuin käy... Monenlaista säätä on tällekin kesälle ennustettu. Tänään pilvet taas ilmestyivät, ja minä päädyin tietokoneen ääreen päivittämään blogia.

Tällä välin - eli viimeisen puolentoista viikon aikana - on ruukkuihin istutettu erilaisia kukkaistutuksia ja ryhmiä sekä maahan on laitettu yksi puuvartinen mustaherukka ja luumupuu.

Rakastan laventelia ja sitä on lähes joka ruukussa. Vuori- ja ketoneilikka ovat myös suosikkejani. Salvia on ruukussa uusi tuttavuus. Lobelia on myös kaunis koko kesän kukkiva suosikkini. Muratti on kiva lisä ruukuissa, ja se kestää pitkälle syksyyn. Sitä on tosin turha istuttaa syksyllä maahan, mutta laventelit, salviat, vihmat ja neilikat saavat talvehtia maassa. Ja niin niitä voi ihastella taas seuraavana kesänä.

Ja koska ruukkuja riittää isolla terassilla ja koska terasseja on useita, pääsevät kaikki suosikkini mukaan. Katsotaan, miten ne jaksavat painia koko kesän aurinkoisilla terasseilla.

Aikaisin aamulla käyn usien terassien istutukset läpi ja ihastelen, kuinka nopeasti nupuillaan olleet laventelit ovat lähteneet kasvuun. Kesä on ihanaa aikaa!!!  

 

Grillattua lohta suussa sulavan salsa verden kera

Pakko kehua tämäniltaista ruokaa jo tässä vaiheessa, kun olen juuri maistellut tämänkertaista herkkua. Vieläkin ihan kutkuttaa suussa sulava salsa verde -kastike grillatun lohen ja uunissa paistettujen lohkoperunoiden kera. Lisukkeina oli myös ranskankermaa ja vihreä salaatti, joka piristi ateriaa mukavasti.

Eli ensin irrotin nahan lohipalasesta, joka painoi reilut 700 grammaa. Sitten leikkasin siitä paksuhkoja suikaleita, jotka laitoin maustumaan puoleksi tunniksi marinadiin, jossa oli 0,5 dl sitruunamehua, 3 rkl juoksevaa hunajaa, 3 rkl soijakastiketta, ripaus Maldon-suolaa ja mustapippuria.

Sitten pesin reilun kilon uusia perunoita. Päädyin espanjalaisiin isokokoisiin perunoihin, joista sai leikattua isoja lohkoja. Suomalaiset uudet perunat kun ovat hädin tuskin peukalonpään kokoisia tässä vaiheessa kevättä tai voiko sanoa kesää. Perunoita ei tarvinnut siis kuoria. Asettelin perunlohkot uunipellille ja ripottelin päälle Maldon-suolaa ja pippuria sekä kaadoin varovasti niiden päälle oliiviöljyä. Sitten paistoin perunoita 200-asteisessa uunnissa 35-40 minuuttia.

Sillä välin, kun perunat olivat uunissa, kuorin yhden ison punasipulin ohuiksi viipaleiksi ison kulhon pohjalle ja murskasin joukkoon yhden yksikyntisen valkosipulin. Päälle kaadoin vielä 1 rkl vaaleaa balsamietikkaa, ruokalusikallisen sokeria ja noin 1/2 tl Maldon-suolaa. Sekoitin nämä keskenään ja annoin sipuleiden marinoitua sen aikaa, kun perunat olivat uunissa. Sitten kaadoin perunalohkot päälle ja sekoitin varovasti. Seuralaiseksi perunoille ja maukkaalle sipuliseokselle sopii ranskankerma.

Sitten oli vuorossa salsa verde -kastikkeen valmistus lohen seuralaiseksi. Eli salsa verdeen tarvitaan yksi yksikyntinen valkosipuli, ruukku persiljaa, ruukku basilikaa ja ruukku minttua sekä 1 dl oliiviöljyä, 3 anjovisfilettä, 1 rkl Dijon-sinappia, 1 rkl punaviinietikkaa sekä ripaus suolaa ja pippuria. Laitoin pilkotut ainekset tehosekoittimeen, jossa niistä tuli tasaisen vihreää mauskasta kastiketta, joka sopii hyvin moneen ruokaan lisukkeeksi.

Vihreään salaattiin laitoin Lollo Russo -salaattia ja Romaine-salaattia sekä rasiallisen kirsikkatomaatteja puolitettuina ja tummia rypäleitä.

Viimeiseksi grillasin lohen, joka kypsyy nopeasti. Sitten vain nauttimaan. Tästä tuli kertaheitolla yksi kesän suosikkiruuistani. Ja turha varmaan edes mainita, mikä sopii ruokajuomaksi - lasillinen Devil's Rockia maistui aterian ohessa hyvin : ).

Kevennystä treeniin ja ruokaan

Tämä viikko ei ole mennyt aivan suunnitellusti kuntoilun osalta, sillä alkuviikosta eli maanantaina ja tiistaina olo oli hiukan hontelo, mikä oli merkki siitä, että nyt pitää levätä, ettei tauti iske pahemmin päälle. Parin päivän lepo teki kuin tekikin terää. Toki aamujumppa tuli näinäkin päivinä tehtyä. Kevennys treenissä näkyi myös ruuassa. Myös makeat ja suklaa oli jätettävä vähiin.

Tänään keskiviikkona taas zumbailtiin hiki hatussa ja hymy suupielessä. Zumba-tunnilla ei meinaan vakavana pysty olemaan, kun puupökkelönä yrittää saada lantiota liikkumaan sulavasti nopean musiikin tahdissa.  On myös hauska seurata kolumbialaista ohjaajaa, joka antautuu niin täysillä musiikin vietäväksi, että välillä voi nähdä, kuinka hän on ajatuksissaan varmasti jossain aivan muualla kuin jumppaa ohjaamassa : ). 

Hyvä mieli tuli tästäkin tunnista. Ja auringon paiste ja parinkymmenen asteen lämpö lisäsivät hyvää oloa entisestään. Ja mikä parasta, pian pääsisi taas herkuttelemaan hyvillä mielin hyvän ruuan parissa.

Fajitas vauhdikkaaseen iltaan

Fajitas on helppo ja nopea ruoka vauhdikkaaseen arki-iltaan, kunhan vaan on etukäteen varannut tarvittavat ainekset valmiiksi. Itse käytän mielelläni fajitaksissa kalkkunan sisäfilettä tai broilerin rintafileitä.

Paistan kalkkunan sisäfileen ohuet suikaleet pannulla ja lisään lopuksi sipuli- ja paprikasuikaleet. Maustan ainekset valmiilla Old El Pason fajitasmausteseoksella.

Lisäksi laitan tarjolle tomaattikuutioita, ranskan kermaa, salaattia sekä mozzarellajuustoraastetta.

Viimeiseksi lämmitän fajitaskuoret mikrossa minuutin ajan kelmun alla ja sitten vaan lettuja täyttämään ja nautiskelmaan herkuista. Tähän ruokaan sopii olut kyytipojaksi mainiosti.  

Viestejä äidille

Lasten äitienpäiväkorttien viestit olivat niin ihastuttavia, että ne on ikuistettava blogiinkin. Nuorimmainen kirjoitti mukavia totuuksia äidistä : ). Äiti on iloinen. Äiti jumppaa mielellään. Äiti viihtyy kotona. Äiti on taitava ruoanlaittaja. Äidillä on kauniit hiukset. Äiti ottaa aurinkoa. Sellainen on äiti.

Vanhempi lapsistani unelmoi yhteisestä surffauslomasta Malibussa. Se ei ihan äitienpäiväksi toteutunut, mutta kortin kuvan ja tekstin avulla pääsimme mukavasti rantaloman tunnelmiin: Rakkaalle Äidille. Matkustellen äitienpäivää vietetään ja Malibuun lennetään. Huojuu palmupuut ja delfiinit vedessä kirmaa, aallon harjalla ratsastan kohti taivaan rantaa. Orkideat sulle annan ja toivotan hymyssä suin: "Hauskaa Äitienpäivää!"

Näissä iloisissa tunnelmissa on hyvä jatkaa taas!

Ihanaa äitienpäivää!

Äitienpäiväaamu alkoi reippaasti kuuden kilometrin lenkillä. Rasvanpolttokin on tehokkaampaa, kun juoksee ennen aamiaista. Ja onneksi ajoitin lenkin tällä kertaa aikaiseen aamuun, sillä puuhaa riitti tällekin päivälle ihan riittämiin.

Yllättävien käänteiden jälkeen pääsimme viimein äitienpäivälounasta nauttimaan. Tunnin suunnitellusta aikataulusta viivästyen, mutta mitä pienistä. Hyvää kannattaa aina odottaa, vakuuttelin lounasvieraille.

Onneksi olin sentään saanut alkupalat tehtyä ajoissa. Tarjolla oli kuohuviinin kera krystadeita (kuvassa yllä), joissa oli salaattia pohjalla, nokare kevytmajoneesia sekä mansikkaa ja tummia rypäleitä. Niiden parissa jaksoi kolmenruokalajin lounastakin odotella mainiosti. Kuohuviininä oli Carringtonia ja saksalaista uutuutta Devil's Rock -nimistä kuohuviiniä, joka sopi suklaakakun kanssa hyvin.

Lounas rakentui vihreän parsan ympärille - parsa-pastasalaattia, miniparsamunakkaita ja grillattua parsaa sitruuna-aiolin kera. 

Jälkiruuaksi oli tarjolla suklaakuorrutettua kakkua, jossa oli täytteenä ananasta, mansikkaa ja banaania.

Lounas oli maukas ja täyttävä, mutta siitä huolimatta illalla nautimme vielä perinteiset sunnuntaisushit. Mihinkäs sitä tavoistaan pääsee. Onneksi keittiö on niin viihtyisä, että siellä viihtyy pidempäänkin : ).   

Kevään kukkaloistoa

Lauantaina pistettiin kotia kuntoon, tehtiin viikonlopun ostokset, valittiin äideille lahjat, siivottiin, tehtiin äitienpäiväkakku valmiiksi ja askarreltiin kortit valmiiksi, että sunnuntaina  voisimme vain nautiskella leppoisasta äitienpäivästä.

Ihan näin rauhallisestihan se sunnuntai ei kuitenkaan sujunut, mutta onneksi sitä ei osannut vielä lauantaina aavistaa : ). 

Illalla sateen piristäessä juoksin lyhyen lenkin, jolloin huomasin, että pihassa kevätkukat ovat heränneet eloon kuin varkain. Helmilijat, kevätesikot ja valkovuokot ovat puskeneet esiin ja piristävät vielä muutoin hiukan ankeaa ympäristöä.

Normaalisti olen istuttanut kesäkukkia jo äitienpäiväksi ruukkuihin terassille, mutta tämän kevään koleus siirtää istutuspuuhia tuonnemmaksi. Aurinko tuo inspiraatiota tuohonkin puuhaan. Ehtiihän sitä vielä hyvin myöhemminkin.

Lenkin jälkeen nautin hedelmä- ja marjatarjottimesta. Espanjalaiset vadelmat, mustikat ja mansikat olivat osin makoisia. Tosin kirpeitäkin yksilöitä eksyy aina joukkoon. Ja erityisen tarkkana saa olla, ettei osta rasiaa, jossa suurin osa marjoista rasian pohjalla on homeessa.

Suomalaisia mansikoitakin olisi ollut tarjolla, mutta espanjalaiset voittivat hintakilvan tällä kertaa. Yksi rasia ulkomaisia mansikoita maksoi euron ja kotimaiset 5,50 euroa. Ja kun mansikoiden väri kotimaisten osalta oli ennemminkin vihreä kuin punainen, oli peli sillä selvä. 

Hedelmien ja marjojen kera nautin juustolautasesta. Kuvassa uusi tuttavuus eli Provolone Dolce.

Päivän päätteeksi nautiskelin rennosta leffasta. Oli kiva nostaa jalat ylös puuhakkaan päivän jälkeen ja olla vain. Tosin Sandra Bullockin tähdittämä leffa ei kovin kummoinen ollut, mutta väsyneenä jaksaa katsoa rennompaakin menoa ilman suuria kritiikin puuskia : ).