Ricotta al forno - juustoinen iltapala

Kirpeään talvi-iltaan sopii lämmin juustoinen iltapala - ricotta al forno. Se on helppo ja nopea valmistaa. Kulhossa sekoitetaan keskenään 500 g ricottajuustoa, 2 munaa, 100 g raastettua parmesania, 1 rkl tuoreita oreganon lehtiä silputtuna. Seos maustetaan suolalla ja pippurilla.

Jaoin seoksen neljään pieneen uuninkestävään vuokaan ja paistoin niitä 220-asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes ne olivat saaneet hiukan väriä pintaan.

Juustoiltapala sopii hyvin nakkikolmioiden ja salaatin tai hedelmien kera. Nakkikolmioiden ohje löytyy syyskuun 29. päivän 2010 kohdalta.

Spezzatino di pollo con funghi e pomodoro

Sunnuntain lounasta tahditti pitkästä aikaa Tokyokanista saadut wasabinaksut ja Pink sekä viimeisin Taste Italia -lehti, jossa tuntuu riittävän ihastuttavia reseptejä joka päivälle. Kun vaan ehtisi päivittää blogia samaan tahtiin : ). Tänään sovelsin lehden Spezzatino di pollo con funghi e pomodoro -ohjetta eli kanaa sieni-tomaattikastikkeessa.

Ensin kuumensin öljyä pannulla ja lisäsin öljyyn murskatun solovalkosipulin ja tuoretta rosmariinia pilkottuna. Lisäsin pannulle ohuet broilerinfileet ja paistoin ne kullan ruskeiksi, minkä jälkeen lisäsin pannulle 250 grammaa herkkusieniä ohuiksi viipaleiksi pilkottuna ja 500g paseerattua tomaattia.

Sitten maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kastikkeeseen kannattaa lisätä hieman sokeria tai hunjaa, jotta tomaatista saa pehmeämmän makuisen. Annoin seoksen kiehua hiljalleen puolisen tuntia, että kanat kypsyivät kunnolla. Kun kanat olivat kypsiä, ripottelin pinnalle basilikan lehtiä. Tarjoilin kanat lohkoperunoiden ja salaatin kera.

Yksinkertainen ohje, jota aion soveltaa seuraavalla kerralla siten, että jätän tomaatin pois ja laitan tilalle Mascarponea. Nam, nam. 

Joulutunnelmaa Vanhassa Porvoossa ja suu makeaksi

Lauantai ilta-päivänä pistäydyimme Vanhassa Porvoossa. Päivä oli jo kääntymässä iltaan ja ajattelimme, että kaupat olivat jo sulkeneet ovensa tältä päivältä, mutta yllätykseksi moni puoti oli pidentänyt aukioloaan.

Ensimmäisenä haimme täydennystä makean nälkään ja pistäydyimme Brunbergin myymälässä. Matkaan lähti mm. kauralakua, lakritisitoffeeta ja minttusuklaanappeja. Saa nähdä, säilyvätkö ne jouluun asti. Tuskin, mutta pääseehän Porvooseen helposti uudestaankin : ).

Sitten ihastelimme idyllistä joulutunnelmaa ja valoja kapeilla kävelykaduilla. Välillä pistäydyimme puodeissa lämmittelemässä, sillä pakkanen oli jo melko kirpeää. Oh, kuinka kaunista ja idyllistä kaikki olikaan... tänne pitää päästä pian uudestaan, oli suklaat lopussa tai ei : ).

Ja ettei ihan lekkeriksi mene, lähdin lauantai-iltana hieman ennen iltakahdeksaa puolen tunnin juoksulenkille. Raikas pakkasilma teki hyvää, ja juoksu kulki yllättävän kevyesti lähes 15 asteen pakkasesta huolimatta. 

Pikasushia Masabissa

Perjantaina kävimme Itäkeskuksen uudessa Ruokamaailmassa ja testasimme uutta japanilaista ruokapaikkaa - niin, sanoisin sitä ruokapaikaksi, ei se ainakaan ravintola ollut - mutta nimi oli Masabi.

Sushit kulkuvat kipoissaan hihnalla ja hinta määräytyi lautasen värin mukaan. Ruoka-alustoissa oli värikoodit ja hinnat sekä ohjeet, miten toimia ravintolassa. Mitenkähän värisokealle tässä paikassa kävisi? No, toisaalta, itsekin poimin annokset sen mukaan, miltä ne näyttivät, enkä sen mukaan, mitä minkäkin värinen lautanen maksoi : ). Yksinkertaista, mutta ei kovin maukasta.

Masabin ruoka-alustoihin oli myös tehty tarinaa, jossa verrataan Suomea ja Japania mm. seuraavasti: "... Mutta jos kieltä ei lasketa, niin japanilaiset ovat aika samanlaisia kuin me. Sellaista kevyesti löylynlyömää karaokekansaa, joka kantaa eukkoja ja räplää kännyköitä, vaikka pitäisi tehdä juuri toisinpäin. Ja japanilaiset tykkäävät ruoasta, joka on puhdasta, selkeää ja valmistettu luonnollisia raaka-aineita kunnioittaen."

Minuun paikka ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, mutta parempi tämäkin vaihtoehto oli kuin normiburgeri ranskalaisilla.

Pollo ripieno di mascarpone e funghi

Tänään kokeilin viimeisimmässä Taste Italia -lehdessä ollutta herkullista reseptiä eli mascarponella ja sienillä täytettyä kanaa eli paikallisittain Pollo ripieno di mascarpone e funghi. Kanan kanssa tarjoilin uuniperunoita punasipulin ja ranskankerman kera sekä salaattia. Erittäin herkullinen kokonaisuus, jota teen varmasti toistekin : ).

Eli ensin pilkoin kahdeksan isohkoa perunaa lohkoiksi ja maustoin ne maldonilla, mustallapippurilla sekä oliiviöljyllä. Sitten laitoin perunalohkot 200-asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Sitten viipaloin punasipulin, ja laitoin ne perunoiden tarjoilukulhoon valmiiksi. Joukkoon pusersin yhden solovalkosipulin, ja lisäsin joukkoon myös 1 rkl sokeria ja 1 rkl vaaleaa balsamicoa ja 1/2 tl maldonia. Sitten vaan ainekset sekaisin ja punasipulit saavat marinoitua sen aikaa, kun perunat ovat uunissa. Valmiit perunat sekoitetaan lopuksi joukkoon mukaan.

Seuraavaksi laitoin paistinpannulle nokareen suolatonta voita ja pusersin voin sekaan yhden solovalkosipulin. Sitten pilkoin neljä isoa herkkusientä pieniksi palasiksi ja lisäsin ne paistumaan valkosipuli-voiseokseen, kunnes sienet olivat pehmeitä ja hiukan saaneet väriä pintaan. Kun sienet olivat paistuneet, otin ne liedeltä hetkeksi jäähtymään, ennen kuin laitoin ne kulhoon, jossa oli 2 rkl mascarponea ja 2 rkl lehtipersiljaa silputtuna. Sekoitin ainekset, josta tulee kanafileiden täyte. Täyte oli viedä kielen mennessään - niin maukasta se oli. Tätä kokeilen lämpimänä kastikkeena heti huomenna.  

Tein marinoimattomiin kanafileisiin viillot ja taskut täytin mascarpone-sienitäytteellä. Laitoin taskut kiinni coctail-tikuilla. Sitten käärin ne Parman-kinkkuviipaleilla. Paistoin kanafileet nopeasti molemmilta puolilta ja laitoin ne vielä kypsentymään uuniin perunoiden kanssa noin 25 minuutiksi.

Sillä välin kun perunat ja kana olivat uunissa, tein perussalaatin tammenlehtisalaatista, vihreistä rypäleistä, tomaattilohkoista ja pinjan siemenistä.

Pink-kuohuviini pääsi täydentämään tätä ateriakokonaisuutta, jonka kruunasi kupillinen espressoa ja jälkikasvun tekemä joulutorttu. Hyvä kokonaisuus - kerta kaikkiaan : )! 

Talven ensimmäiset taideteokset

Lumi ja pakkanen toivat tullessaan hienoja yksityiskohtia pihapiirissä. Mäkeä laskiessa oli pakko kaivaa kamera esille ja ikuistaa talven ensimmäiset taideteokset, kuten lumen peittämät oksat ja jääpuikot kallion reunassa. On se vaan ihanaa, kun on lunta!

Puikkojen kilinää

Innostuin vuosien tauon jälkeen kutomaan, kun näin ohimennen ihastuttavan pörröistä ja villaista Foxi-lankaa. Niinpä lanka ja puikot tarttuivat ostosreissulla matkaan ja sitten vaan kutomaaan. Paksulla langalla ja puikoilla kutominen on vauhdikasta. Valkoinen, pehmeä torkkuhuivi sohvalle on jo hyvässä mallissa.

Talvi tuli ja joulu valtasi mielen

Vielä viikko sitten ihmettelin kaikkea joulutohinaa kaupoissa ja sitä etteikö edes isänpäivää voi viettää enää ilman joulupukkia. Torstaina satoi ensimmäiset kunnon lumet ja viikonloppuna joulumieli tunki kuin salaa esiin. Ruokailutilakin sai uuden hopeanhotoisen asun ja aamiaista oli ihanaa nauttia juhlavasti ja tunnelmallisesti kynttilöiden valaistessa. Ensimmäiset joulutortutkin tuli paistettua ja maistettua.

Lumi valaisee niin kutsuvasti, että uloskin tekee mieli päästä juoksemaan. Lauantaiaamuna jo kello seitsemän : ). Tänä aamuna riitti pelkkä reippailu pihalla lumikolan kanssa. Nyt vaan peukut pystyyn, että pakkaset jatkuvat ja lumi jää maahan.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille!

Mozzarellaleivät iltapalaksi

Paahtoleivästä ja mozzarellasta saa mukavan ja maukkaan iltapalan. Yhteen leipään tarvitaan

kaksi isoa paahtoleipaviipaletta, mielellään tummaa leipää

mozzarellapallo

basilikaa

2 kananmunaa

1,5 dl maitoa

1/2 tl suolaa

2 rkl vehnäjauhoja
ripaus mustapippuria

Leikkaa paahtoleivästä kuoret ja viipaloi mozzarellapallo. Laita viipaleet leivälle ja juuston päälle muutama basilikanlehti. Pane toinen leipäviipale päälle ja painele tiukasti yhteen. Reunoja voi kostuttaa yhteen, jotta leivät pysyisivät paremmin yhdessä.

Kostuta leivät maito-muna-suola-pippuriseoksessa ja sirottele päälle kevyesti vehnäjauhoja. Paista leipä öljyssä kauniin ruskeaksi molemmilta puolilta ja tarjoile esim. salaatin, tomaatin ja rypäleiden kera. Mainio pikkuateria! Näitä leipiä tekee samalla kertaa helposti vaikka isommallekin porukalle.

Iloista isänpäivää!

Olipas vauhdikas viikonloppu. Lauantaiaamuna kello seitsemän lähdin sateeseen reilun puolen tunnin juoksulenkille ja palasin sieltä kuin uitettu koira läpimärkänä. Sitten pitikin jo kiirehtiä heti aamuyhdeksän jälkeen nuorimmaisen tanssiesitykseen ja ruokaostoksille. Loppupäivä kuluikin sunnuntain isänpäivää valmistellessa muun muassa kakkua tehdessä ja valmistelemalla sunnuntain lounasta, sillä isänpäivälounaalla oli tällä kertaa neljä isää ja yhteensä kymmenen henkilöä : ).

Suklaakakku sai koristeeksi marsipaanijalkapallolijoita, vadelmia ja rypäleitä. Täytteeksi kakkuun laitoin ananasmurskaa, mansikkaa ja banaania. Kakku itsessään oli perussokerikakku eli taikinaan tuli 6 munaa, sokeria ja vehnäjauhoja - kaikkia saman verran. Kuorrutteen tein taloussuklaasta vesihauteessa. Suklaata ohensin ruokakermalla, näin suklaan sai nätisti levitettyä kakun päälle.

Mukavan, mutta vilkkaan viikonvaihteen jälkeen olikin takki aika tyhjä ja vatsa täynnä herkkuja. Onneksi isänpäiviä on vain kerran vuodessa : )!

Torta di mele - tuhtia omenaherkkua

Syksyn omenista saa mainioita herkkuja. Taste Italia -lehdessä oli mainio omenakakkuresepti Torta di mele. Kakku on aika tuhti ja se maistuu ihanalta vaniljajäätelön, -kastikkeen tai kermavaahdon kera. Se on helppo valmistaa, eikä siinä voi epäonnistua. Kakkua varten tarvitaan seuraavat ainekset:

noin kilo omenia kuorittuna ja kuutioituina

100 g täysjyvävehnäjauhoja

100 g vehnäjauhoja

2 munaa

150 g ruokosokeria

2 tl leivinjauhetta

150 ml maitoa

3 rkl rusinoita pilkottuina

1-2 rkl sitruunamehua

tomusokeria koristeeksi

Laita kuutioidut omenapalat ja sitruunamehu kulhoon ja sekoita. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokeri vaahdoksi, ja lisää joukkoon siivilöidyt jauhot sekä maito. Lisää lopuksi omenakuutiot ja rusinapalat. Kaada seos voideltuun vuokaan (noin 24-25 cm halkaisijaltaan) ja paista 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Kun kakku on jäähtynyt, koristelin sen tomusokerilla. Jäätelön kanssa kakku maistui mainiolta : )!

Aurinkoinen aamu kutsui lenkille

Ihanaa, kun aurinko paistoi täydeltä terältä heti aamusta. Tällaisia viikonloppuja kun olisi enemmänkin tiedossa : ). Oli suorastaan pakko lähteä ulos juoksemaan. Pakko myöntää, että noin 40 minuutin lenkki oli hiukan takkuista juoksun osalta. Jostain syystä ei vaan juoksu kulkenut rennosti, mutta sisulla pistin jalkaa toisen eteen. Olo oli kuitenkin mainio lenkin jälkeen, niin kuin aina. Sen vuoksi sitä jaksaa painaa, vaikka aina ei kulkisikaan niin kevyesti.

Oli kiva ihastella maisemia ja erilaisia kasveja matkan varrella. Yhden pensaan valkoiset marjat olivat kuin isoja lumihiutaleita oksien seassa. Mitä lienevät?!?

Lenkin jälkeen tein pitkästä aikaa raclettea. Se on vaivaton ruoka laittaa, kun jokainen käytännössä valmistaa ruuan itselleen, kunhan vaan raaka-aineet laittaa pöytään. Tosin perunat keitin lohkoina valmiiksi. Lisäksi laitoin kesäkurpitsaviipaleet marinoitumaan seokseen, jossa oli hunajaa, valkosipulia murskattuna ja oliiviöljyä.

Muut ainekset, kuten miniparsa, sienet, tomaatit, porkkanat, leipäjuusto ja raclettejuusto ja naudan sisäfile ohuiksi viipaleiksi vaan pöytään ja sitten käristelemään.

Ruokajuomana oli hedelmäistä ja jopa kukkaista, chileläistä kuohuviini nimeltään Viña Maipo Sparkling Brut. Ei tosin ihan suosikkijuomaa, mutta ei huonoakaan.

Aterian täydensi jälleen tuplaespresso ja prinssi Charlesin luomukeksit, jotka sopivat espresson kanssa todella hyvin : ). 

Pyhäinpäivänä kiva kokkailla ja nautiskella kynttilänvalosta kotosalla

Ihanaa kun on lauantai, pyhä ja Pyhäinpäivä. Jo aamusta on rauhallinen tunnelma, kun tietää, ettei tarvitse kiirehtiä minnekään. Sytytin kynttilät olohuoneeseen ja ruokailutilaan jo aamuvarhaisella. Muita valoja ei aamusta tarvinnutkaan : ).

Aamujumppaa tehostin punteilla painotangolla. Toissapäivän hieronta oli tehnyt tehtävänsä ja tuntui vielä yläselässä. Tänään pidän lepopäivän, kun eilen illalla tuli juostua puolen tunnin lenkki. Iltapäivällä riittää vain pieni reippailu ulkona.

Kiireisen viikon jälkeen on kiva kokkailla kotona ja nautiskella lasi kuohuviiniä. Tänään kokeilin itselleni uutta kuohuviiniä eli australialaista Lindemans Cawarra Brut Cuvéeta. Tuoksu oli pehmeä ja hedelmäinen, mutta maku ei jäänyt väljäksi, vaan oli aika ryhdikäs. Ei hassumpi tuttavuus!

Illalla herkuttelin juustoilla. Tällä kertaa juustotarjottimella oli itävaltalaiset suosikit Kärtner Rahmleib ja käsintehty alppijuusto Furore sekä Manchego. Juustojen seuraksi laitoin ananasta, päärynää, omenaa, rypäleitä ja mustikoita.

Viikunahillo Kantolan ruiskeksien ja Furore-juuston kanssa ovat mainio yhdistelmä, jota kannattaa kokeilla!

Rentouttavan pyhäpäivän lopuksi nautin pimeässä illassa lämpimistä poreista ja hieronnasta kirpakassa noin yhden asteen syyssäässä. Tämä oli mainio lepopäivä : )!

 

Melanzane e zuchete apanade - makoisa alku- tai iltapala leivitetyistä kesäkurpitsoista

Kesäkurpitsoista saa taiottua mitä ihanampia pikkuruokia. Ehdoton suosikkini on Zucchini ripieni, jonka ohje löytyy blogistani lokakuulta (21.10.2010). Taste Italiassa oli jälleen uusia kesäkurpitsaohjeita, mm. ohje leivitetyistä kesäkurpitsoista, jota kokeilin alkuruokana.

Eli tarvitaan:
2 pientä kesäkurpitsaa ja 2 pientä munakoisoa; itse käytin vain kesäkurpitsaa
1 tl suolaa
50 g vehnäjauhoja
3 munaa vatkattuna
160 g leipää murustettuna (esim. tehosekoittimessa); korppujauhokin käy hätätilanteessa : )
60 ml oliiviöljyä

Leikkasin kesäkurpitsat sentin paksuisiksi viipaleiksi pitkittäissuunnassa. Laitoin viipaleet leivinpaperille vierekkäin ja ripottelin päälle suolaa. Annoin niiden kostua puolisen tuntia. Sitten kuivasin ne talouspaperilla.

Sillä välin otin esiin kolme syväreunaista lautasta, joihin yhteen laitoin vehnäjauhoja, toiseen vatkatut munat ja kolmanteen laitoin leivänmurut. Kierittelin kesäkurpitsaviipaleet jauhoissa, munassa ja leivänmuruissa ja paistoin ne pannulla öljyssä molemmin puolin noin 4-5 minuuttia per puoli. Öljyä sai lisäillä tiuhaan, jotta sain pintaan kauniin kultaisen värin. Rapeat kesäkurpitsat olivat maukkaita, mutta eivät vieneet voittoa suosikeistani Zucchini ripieneistä : ).

Riso al salto eli risoton jämistä pannukakkua ja mikä sotku!!!

Risotto alla carbonaraa tuli tehtyä sen verran reilusti, että sitä jäi vielä seuraavalle päivälle. Risoton jämistä tein risottopannukakkua eli Riso al saltoa. Ohje näytti vaivattomalta ja helpolta toteuttaa. HUOM! näytti, mutta ei todellakaan ollut sitä!!! Ja minkä sotkun siitä saikaan aikaan keittiössä. Mutta maku oli kyllä kohdallaan ruokakriitikoideni mukaan. Oli kuulemma parempaa kuin itse risotto.

Eli tarvitaan vain risoton jämät. Eli 120 g risottoa kohden 1 muna, suolaa ja mustapippuria sekä 4 rkl oliiviöljyä.

Jääkaapissa kovettuneen risoton voi pehmentää vedellä ja munalla. Ja sitten maustetaan tarvittaessa. Risotto al carbonaran jämät eivät juuri mausteita kaivanneet. Sitten piti vain kuumentaa paistinpannu ja öljy ja laittaa risotosta ohut pannukakku paistumaan. Paistoaika noin 5 minuuttia per puoli.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Kauniit, kokonaiset ja kuvauskelpoiset pannukakut jäivät vähemmistöön ja suurimmasta osasta tuli paistettuja pannukakun palasia. Öljy räiskyi iloisesti ja riisit poksahtelivat pannulla iloisesti jättäen keittiön ja lieden äären iloiseen sotkuun. Erityisesti pannukakun kääntö oli haasteellista. Ohjeessa suositeltiin kakun heittämistä ilmaan tai esim. lautasen kanssa. Kaikkea ehdin paistamisen aikana kokeilla. Olin varsinainen pannukakkujönglööri, mutta kaunista jälkeä en onnistunut saamaan.

Mutta eihän se ulkonäkö ole tärkeintä - eihän? Sitten vaan pannukakkua suuhun ja mutustelmaan... Hmm, erittäin maukasta ja hyvää : ). Risottopannukakkujen kanssa tein mozzarellasalaatin, jossa oli tammenlehtisalaattia, kirsikkatomaattia, tummia rypäleitä ja mozzarellalohkoja.

Risotto alla carbonara

Risottoa en ole juuri kokkaillut, koska kotijoukkojen ennakkoluulot "puuroa" kohtaan ovat olleet aikamoiset. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla, josko ennakkoluulot saadaan karsittua : ). Lokakuun Taste Italia -lehti oli täynnä toinen toistaan maukkaamman näköisiä risotto-ohjeita. Sitten vaan "puuro-ohjeen" pariin eli tätä risottoa varten tarvitaan:

1 solovalkosipuli
1 pieni sipuli
2 rkl suolatonta voita
200 g kuutioitua pekonia
350 g Arborio-riisiä
noin 2 l kanalientä
5 keltuaista
100 g Parmesan-juustoa raastettuna
1 rkl Mascarpone-juustoa
suolaa ja pippuria maustamiseen

Sulatin kattilassa 1 rkl voita ja paistoin siinä valkosipulin, sipulin ja puolet pekonista eli 100 g niin, että sipuli pehmentyi, mutta ei ruskistunut. Lisäsin joukkoon riisit kerralla ja lisäsin kolme kauhallista kanalientä. Keitin riisiseosta, kunnes liemi oli imeytynyt riisiin. Lisäsin kanalientä jälleen pari kauhallista ja annoin sen imeytyä. Eli jatkoin tätä noin 20 minuutin ajan, kunnes risotto alkoi olla kypsää. Ihan kaikkea 2 litran nesteestä en saanut kulumaan.

Riisin kypsyessä sekoitin kulhossa keltuaiset, Parmesanin ja Mascarponen ja laitoin joukkoon myös mustapippuria. Lisäsin tämän juusto-keltuaisseoksen riisin joukkoon ja hiukan voita. Sekoitin seoksen riisiin kunnolla ja maustoin risottoa vielä hiukan. Annoin risoton hautua vielä 4 minuuttia. Sitten annostelin sitä valmiiksi lautasille.
Risoton päälle paistoin puolet pekonista rapeiksi ja murustelin sitä annoksen päälle. Ei hassumpaa. Jopa kotijoukot suostuivat tätä syömään : ). Ja kaveriksi risotto vaatii raikkaan salaatin mielestäni. Salaatti hiukan keventää muutoin tuhtia risottoa.