Yume aikamoinen pettymys

Odotukseni olivat korkealla tänään, kun lounastin pitkästä aikaa Yumessa. Edellisestä kerrasta jäi miellyttävä fiilis - ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Tänään mielikuvani romuttuivat. Tosin misokeitto oli mauksta ja lämmitti mukavasti. Kalapainotteinen sushilautanen puolestaan petti odotukseni pahan kerran. Liekö syy siihen, että oli lounasaika. Sushit olivat keskinkertaisia. Jälkiruuaksi tilattu vihreä tee tarjoiltiin pöydälle läikyttäen. Keskinkertaisuus ja lounaan hinta - reilut 20 euroa - ei juuri houkuttele minua uudelleen Yumeen vähään aikaan. Kampin pikasushiravintolakin yltää parempaan. Onneksi seura oli erinomaista!

Suomessa ei kunnollisia sushiravintoloita näytä löytyvän. Harmi. Viime lomilta Berliinissä ja Münchenissä jäi ikimuistoiset makuelämykset mieleen. Saksassa populaatiota on sen verran paljon, että kunnon japanilaisia ravintoloitakin löytyy. Tulee vaan turhan kalliiksi lähteä nautiskelemaan sushia Saksaan : ).

Tässä kuitenkin vinkki seuraavaa Münchenin vierailua varten. Eli ravintola Shoya, Pfisterstraße 6, 80331 München.

Kesäkö tulossa?

Vettä ropisee ja on vain vaivaiset viisi astetta lämmintä - onneksi ei ole sentään pakkasta. Kesää kohti kuitenkin mennään, vaikka ei suoraan sanoen siltä tunnukaan.

Kolea ilma ei ainakaan minua ulos juuri houkutellut. Joitakin sadetta ja koleutta pelkäämättömiä reippailijoita tuli vastaan autolla ajaessani, mutta sekään ei saanut minua muuttamaan mieltäni.

Nyt oli hyvä tilaisuus käpertyä nojatuoliin selailemaan sisustus- ja puutarhakirjoja. Aina ei tarvitse ahertaa ja pakertaa, vaan välillä on syytä ottaa rennosti - olla ja nauttia vaan kaikessa rauhassa : ). Tähän sopii mainiosti lausahdus: Rakasta sitä, mitä teet, ja tee sitä mitä rakastat.

Niinpä, eli tänä iltana se, mitä halusin, oli kuppi kuumaa teetä, nippu lämpimiä voileipiä ja vino pino sisustuskirjoja, jotka olivat pullollaan valoisia tiloja ja kesäisiä tunnelmia. Näihin tunnelmiin päätän tänään.

Zumba party ja lasagnenautinto

Keskiviikkona oli jälleen zumbaa, joka oli täyttä tavaraa koko tunti. Tällä kertaa ohjaajan selässä luki Party ja sehän meitä zumbailijoita innosti ottamaan tunnista kaiken irti latinorytmien, kuten cumbian, salsan ja samban tahdissa. Tunti oli hauska ja hikinen. Mielenkiinnolla odotan ensi viikon tuntia...

Pitäisiköhän laajentaa zumbainnostusta kotiinkin ja tilata zumba-fitness-paketti. Tukku erilaisia dvd-levyjä löytyi ainakin zumbafitness.fi -sivuilta, jossa oli zumban luojan eli kuvassa olevan kolumbialaisen Alberto ”Beto” Perezin kehittämiä zumbatunteja. Mukana tulisi käsipainotkin, jotka zumban rytmeihin sopivasti helisevät marakassien tavoin. Laajan paketin eli usean dvd-paketin käsipainoineen saisi 70 eurolla. Pistetäänpäs harkintaan.

Zumban jälkeen maistui lasagne, jota tein eilen valmiiksi. Siitä riittää mainiosti kahteenkin ateriaan tai vaikkapa pakastimeen. Eli sitten ohjeeseen.

Ensin paistoin noin 500-600 grammaa paistijauhelihaa. Maustoin sen suolalla, oreganolla, valkosipulilla, pippurilla ja jauhelihamausteella. Samaan aikaan kuullotin kattilassa silputun sipulin ja murskatun valkospulin oliviiöljyssä. Sipulien joukkoon lisäsin 500 g tomaattimurskaa ja 400 grammaa herkkusieniä viipaleina sekä kasvisliemikuution. Lopuksi lisäsin paistetun jauhelihan kattilaan joukkoon ja sekoitin.

Sen jälkeen voitelin ison korkeareunaisen vuoan, jonne laitoin pohjalle neljä esikeitettyä lasagnelevyä siten, että levyt peittivät vuoan pohjan. Levyjen päälle laitoin puolet jauheliha-sieni-tomaattimurskaseoksesta ja ripottelin emmentalraastetta päälle. Sitten laitoin uuden kerroksen lasagnelevyjä, joiden päälle laitoin loput täytteestä. Ja jälleen juustoraastetta päälle. Sitten kolmas kerros lasagnelevyjä.

Sen jälkeen kuumensin kattilassa 5 dl ruokakermaa, jonne laitoin joukkoon 2 rkl venhnäjauhoja. Kun kerma oli kuplivan kuumaa, lisäsin joukkoon 2 dl juustoraastetta. Seoksen kaadoin lasagnevuokaan viimeiseksi levyjen päälle. Ja päällimmäiseksi ripottelin vielä juustoraastetta ja sitten 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Lasagnen kanssa sopivat hyvin perusvihannekset, kuten vihersalaatti, kurkku, tomaatti ja porkkanat. Ja sitten vain syömään ja täyttämään energiavarastoja.

Kahvakuulalle kyytiä ja herkkuwrapit

Tänään maanantaina kolea sää ja iltapäivän räntäsadekuuro eivät juuri innostaneet ulos juoksemaan, vaikka aurinko paistoikin. Niinpä pinkaisin juoksumatolla lämmittelynä kaksi kilometriä ja sitten kahvakuulan kimppuun.

Kahvakuulalla saa helposti tehotreenin koko kropalle. Pisti puuskuttamaan todenteolla, vaikka tein vain kahdeksan eri liikettä ja jokaisen 15 toistolla. Pitäisi panostaa enemmän punttitreeniin. Jostain syystä aerobinen liikunta vaan aina tuntuu hauskemmalta ja helpommalta aloittaa. Nytkin juoksu kulki niin hyvin, että oli suorastaan vaikea lopettaa kahden kilsan kohdalla.

Iltaruuaksi päätin kokeilla kalkkunawrapejä yrtti-crème fraîchen kera. Ja heti alkuun varoituksen sana - ne ovat suorastaan sikahyviä ja vievät kielen mennessään. Hiukan muuntelin Petri Juutilaisen ohjetta, josta riittää neljälle ruokailijalle. Eli itse tein wrapit seuraavasti:

Sekoitin keskenään isossa kulhossa:

 300 g suikaloitua kylmäsavukalkkunaa

1 ruukullinen Lollo Russo -sallaattia revittynä

1/2 ruukullista jääsalaattia

1/2 kurkku suikaloituna

1 keltainen paprika suikaloituna

1/2 ruukkua basilikan lehtiä silputtuna

1 dl kevyt majoneesia (15 % rasvaa)

Sitten tein yrtti-crème fraîchekastikkeen eli sekoitin keskenään seuraavat aineet:

1 prk kevyt crème fraîchea

1/2 ruukkua basilikan lehtiä silputtuna

1/2 ruukullista ruohosipulia hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia, tuoreita oksiakin voi käyttää

hiukan vajaa 1/2 dl sitruunamehua

ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Sitten kuumennetaan 6-8 kpl wrap-pohjia rypsiöljyssä pannulla. Levitä seos tasaisesti lämpimien wrapien päälle, kääri levyt tiukaksi rullaksi ja leikkaa rullat sopiviksi annospaloiksi. Tarjoa rullat yrttikastikkeen kera, johon rullia on kiva dippailla. Wrapit voi hyvin syödä sormin. Onhan se hiukan sotkuista puuhaa, mutta suussasulavaa. Todella raikas ja kevyt ruoka. Tästä tuli heti yksi suosikkiruuistani. Ja arvata saattaa, että kuohuviini sopii wrapien kanssa mainiosti. Lasillinen Carringtonia peliin ja nauttimaan : ).   

Pullantuoksua ja juoksua

Siivouksen lomassa pyöräyttelin aamulla pari pellillistä pikkupullia. Vastustamattoman ihana tuoksu täytti kodin, ja vaivoin sain pidettyä sormeni irti tuoreista pullista.

Pullat leivoin vehnäjauhopussin kyljessä olevalla resptillä eli 1/2 maitoa (lämmitin mikrossa), jonka joukkoon lisäsin 1 munan, 2 dl sokeria, 1 rkl kardemummaa, 1 tl suolaa ja jauhot, joiden joukkoon olin sekoittanut 2 pussia kuivahiivaa. Taikinan vaivauksen lopppuvaiheessa lisäsin 200 g margariinia sekä rusinoita. Sitten taikina sai jäädä tunniksi kohoamaan ennen kuin pyörittelin pullat. Sen jälkeen annoin niiden kohota vielä 30 minuuttia. Ja sitten voitelin pullat´munalla, leikkasin pullat saksilla päältä ristiin, ripottelin raesokeria ja pistin uuniin. Paistoin ne 225 asteessa. Ja hyvää tuli!

Ennen pullamaistiaisia oli juostava vielä palauttava lenkki. Eilisen 10 km lenkin jälkeen etureidet tarvitsivat palautusta, ja vuorossa oli kevyt 25 minuutin rento juoksulenkki. Parissa pitkässä ylämäessä hiljensin vauhdin kävelyyn, jotta syke pysyi riittävän alhaalla. Aurinko paistoi tänäänkin, mutta tuuli oli koleaa. Onneksi ei sentään ollut pakkasta. Lenkin jälkeen saunaan ja sitten syömään.

Olin laittanut ennen lenkkiä uuniin kalkkunan sisäfileet ja valkosipuliperunat. Tein myös salaatin ja sille öljypohjaisen kastikkeen valmiiksi.

Kalkkunan sisäfileet laitoin paistopuussiin ja joukkoon lorautin noin puoli desiä oliiviöjyä, saman verran sitruunamehua. Lisäsin joukkoon vielä soijaa, balsamicoa, maldon-suolaa, pippuria ja juoksevaa hunajaa, ja niin oli marinadi valmis. Parinkymmentä minuuttia marinadissa on ok ja sitten vaan uuniin (noin 200 astetta) yhdessä valkosipuliperunoiden kanssa.   

Salaattiin laitoin tällä kertaa villirucolaa ja tammenlehtisalaattia, kirsikkatomaattia, tummia rypäleitä ja Manchego-juustoa (9 kk). Salaatin lisukkeena oli tuttu saksanpähkinä-oliviiöljykastike, jossa oli shampanjaviinietikkaa, ripaus pippuria ja suolaa.

Ruuan kanssa kokeilin Alkoon tuullutta kuohuviiniuutuutta eli italialaista Prosecco Primo V -kuohuviiniä. Viini oli kuiva, vaikka yllättävänkin makea ja hedelmäinen. Ensimmäisen maistiaisen jälkeen viini tuntui liian makealta ja mielestäni sopisi enemmän jälkirtuokaviiniksi. Ei ihan yllä tämä viini suosikkieni joukkoon - ainakaan ruokaviiniksi.

Ja sitten vain terassille auringonpaisteeseen : ). Suojaisassa paikassa on mukava istuskella, nauttia keväästä ja suunnitella vaikkapa seuraavan viikon makuelämyksiä!

Taidetta tacoista

Tänään oli tacopäivä. Lenkin jälkeen se oli nopea valmistaa, varsinkin kun olin esipaistanut jauhelihan jo edellisenä päivänä. Salaatti ja tomaatit kulhoihin, mozzarellaraaste omaan kippoonsa ja lisäksi paistettu jauheliha-sipuliseos sekä ranskan kerma ja tacokastike pöytään, ja sitten vaan kasaamaan aineksia tacokuoriin. Helppoa ja nopeaa, mutta niin maistuvaa. Jälkikasvu keksi tehdä näyttävää ruokataidetta pöydän tacoaineksista - ensimmäinen kuva yllä.

Jälkkäriksi maistui kupillinen espressoa ja pari suklaakeksiä. Pitäähän se lenkillä kulutettu energiavaje saada jollain paikattua : ).

Tunti juoksua ja leskenlehtien esiinmarssi

Shoppailun jälkeen aurinkoinen lauantaiaamu houkutteli juoksemaan. Sää oli vielä aika kirpakkaa, ja tuuli koleaa paikka paikoin. Pipo oli vaan kiskottava päähän ja sitten menoksi.

Alku oli aika tahmeaa taivallusta, mutta neljän kilometrin jälkeen alkoi juoksu taas luistamaan. Kyllä tästä vielä kunnon lenkki tulee... Lenkkipolku on todella mäkistä ja välillä sai puuskuttaa ihan toden teolla. Alamäissä taas oli kiva rullailla.

Loppumatkasta huomasin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ei niitä vielä montaa näkynyt, mutta aurinkoisille ojanpenkoille olivat ensimmäiset leskenlehdet jo kaivautuneet kuivien lehtien seasta. Ne loistivat kilpaa auringon kanssa : ). Seuraavaksi odotellaankin valkovuokkojen heräämistä.

Kevään merkkejä seuraillessa juoksu kulki jokseenkin kivasti. Viimeiset kaksi kilometriä, jotka tuntuvat olevan pääosin ylämäkeä, sen sijaan menivät kuin madellen. Mistä sitä löytäisi enemmän tasamaata - toisaalta vaihteleva maasto piristää pidemmällä lenkillä mukavasti. Ja niin kympin lenkkiin kului 55 minuuttia. Ihan kohtuullinen suoritus leppoisalla vauhdilla.

Aamuhaamuilua

Lähdin heti aamusta jälleen ostoksille haamujen sekaan.
Peugeotin pippurimylly oli pakko käydä hakemassa. Lisäksi piti hieman täydentää ruokakoria. Lauantaiaamuna olivat monet muutkin jo ehtineet Stockmannille aamuvarhain, vaikka itsekin olin paikalla jo heti klo 9.00 jälkeen.

Yllätyin hääräilevien shoppailijoiden määrästä. Eikö kukaan nauti lauantaiaamun rauhasta kotona? Toisaalta ymmärrettävää - ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä, ja kaupassa käynnit on järkevää tehdä heti aamusta, niin ehtii vielä uloskin. Eli meitä järkeviä oli liikenteessä siis monta : ).

Ruokapuolella oli hyviä tarjouksia ja mukaan lähtivät muun muassa kuvan suklaakeksit. Ne sopivat varmaaan täydellisesti espressokupillisen kera. Ja koska edelleen on kotona vaaleanpunainen kausi menossa,
lähtivät matkaan myös ylläolevan kuvan vaaleanpunaiset, herkullisen näköiset servetitkin.

Sitten suunnistin taloustavarapuolelle. Peugeotin pippurimyllyt seisoivat edelleen siistissä järjestyksessä hyllyssä ja odottivat noutajaansa. Harmi, etteivät ne olleet tarjouksessa.

Tyylikäs setti olisi, jos hankkisi mukaan myös vastaavan suolamyllyn. No, sen vuoro tulee sitten myöhemmin. Sitten vaan pippurimyllyn kanssa kassalle ja ulos auringonpaisteeseen.

Panostusta myös ulkoiseen hyvinvointiin

Tilasin sunnuntai-iltana beautyflash.comista (UK) Dermalogica-ihonhoitotuotteita ensimmäistä kertaa. Aiemmin olin luottanut ko. tuotteiden suomalaiseen verkkokauppaan. Hintavertailun jälkeen päätin kokeilla ulkomaisen palvelun toimivuutta. Tuotteet tupsahtivat postista torstaina eli varsin nopea suoritus. Sopivasti ennen Eyjafjöllin purkausta. Kuinkahan kauan toimitus nyt matkaisi tänne vai tulisiko ollenkaan...

Hintasäästö oli ainakin huikea - yli 50 % täällä myytäviin tuotteisiin verrattuna. Vielä jää nähtäväksi, tuleeko ylimääräistä sähläystä luottokorttimaksussa. Ko. verkkokauppa vakuuttaa olevansa valtuutettu Dermalogica-tuotteiden myyjä, ja ainakin sinetit olivat tuotteissa paikoillaan. Jos kaikki menee mallikkaasti, tilaan myös jatkossa beautyflash.comin kautta.

Rentouttava perjantai-ilta hyvän ruuan ja viinin kera

Viikolla turvauduin hyvin perinteisiin ruokiin, kuten pastaan, pizzaan ja siskonmakkarakeittoon. Ostankin usein noin 400 g siskonmakkaroita pakasteeseen ja sitten vain päivää ennen sulamaan jääkääppiin ja valmista keittoa tulee vartissa. Eli ensin pakastekasvikset kiehumaan 1 litraan vettä ja joukkoon 2 kasvis- tai lihaliemikuutiota. Ja viimeiseksi siskonmakkarapalat kattilaan sekaan, ja annetaan keiton kiehua vielä 5 minuuttia. Ja eikun maistelemaan tuoreen leivän kera. Todella vaivatonta ja nopeaa, mutta myös maukasta. Ei edes suolaa tarvitse lisätä, koska liemikuutiot tuovat makua riittävästi.

Nyt perjantaina oli kevyesti kalaa ja salaattia. Lohimedaljongit uuniin puoleksi tunniksi - mausettuina kevyesti eli Maldon-suolaa ja sitruunapippuria. Sillä aikaa keitetään basamatiriisi ja tehdään raikas salaatti. Voi kun ruoka olisikin ollut näin kevyt, mutta täytyy tunnustaa, että sorruin ihanaan juusto tarjottimeen ja lasilliseen australialaista kuohuviiniä. Pitäähän sitä ruuanlaiton aikana olla jotakin pientä tarjolla. Juustot noudattivat perinteistä linjaa - Manchegoa (9 kk) ja Kärtner Rahmleibia. Lisäksi popsin paahdettuja cashew-pähkinöitä. Ne ilmestyvät kuin itsestään pöytään, kun kuohuviinipullo poksahtaa auki. Ja unohtaa ei sovi ihanan rapeita Kantolan ohuita ruiskeksejä, joita ei vain voi sivuuttaa juustotarjottimella.

Salaatti oli tarjolla kuitenkin ilman kastiketta. Jotakin kevyttä sentään : ). Villirucolaa, tammenlehtisalaattia, tummia rypäleitä, kirsikkatomaatteja ja mansikoita. Maukas salaatti sellaisenaan.

Kuohuviininä oli tällä erää siis australialainen Carrington Vintage Brut vuodelta 2009. Ei hassumpi. Aiempi Carringtonin tuttavuus oli ollut pettymys, joten varasin tutun ja turvallisen Lindauerin kylmään siltä varalta, että tämä lentäisi kaaressa viemäriin, mutta ei sentään sellaista tuhlausta. Viini oli mukavan hedelmäinen ja toimi loistavasti tarjolla olleiden ruokien ja juustojen kanssa. Kaiken kaikkiaan nautinnollinen päätös vauhdikkaalle viikolle!