Pizzakokeiluja

Viime viikolla innostuin taas kokeilemaan pizzaa uusimman Taste Italian -lehden herkullisten kuvien innoittamana. Ensin perustaikinan kimppuun. Taikina oli mielestäni varsin haastava kokemus, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan syötävää : ).

Taikinaa varten tarvitaan 50 ml lämmintä vettä, 15 g tuorehiivaa, 250 g vehnäjauhoja, 1/2 tl merisuolaa, 50 ml oliiviöljyä sekä mannasuurimoita. Minusta nämä ovat hieman oudot mittasuhteet - tosin ohjeessa oli maininta, että öljyä saatetaan tarvita lisää.

Sekoitin hiivan osaan lämmintä vettä ja sekoitin sen. Kaadoin kulhoon jauhot ja suolan. Niiden keskelle kaadoin öljyn, hiivavesiliuoksen sekä loput vedet taikinaa sekoittaessa. Laitoin joukkoon myös vähän mannasuurimoita. Sitten jätin taikinan öljyttyyn kulhoon kohoamaan 1,5 tunniksi.

Kun taikina oli kohonnut, tein siitä kaksi isoa, ohutta pizzalevyä uunipellille, jonka esikuumensin uunissa. Taikinan päälle laitoin ohuen kerroksen tomaattipyreetä, kourallisen silputtua basilikaa, kirsikkatomaatin puolikkaita, herkkusieniviipaleita ja mozzarellaviipaleita. Päälle ripottelin tuoreita oreganon lehtiä silputtuna, valkosipulimurskaa, suolaa, pippuria sekä päälle vielä mozzarellaraastetta noin 150 grammaa.

Sitten vaan koko komeus 250-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi ja nauttimaan : ). Ei huono!

Kasvismakkaragratiini nopea herkku arkeen

Viime viikolla kokeilin kasvismakkaragratiinia, joka on todella nopea ja maukas herkku arkeen.

Ladoin voideltuun uunivuokaan lomittain neljä isoa tomaattia ja yhden kesäkurpitsan viipaloituina. Lisäksi laitoin jälkikasvun toiveesta joukkoon muutamia viipaleita Tammelan lenkkimakkaraa. Seuraavalla kerralla korvaan Tammelan lenkin sienillä. Tähän yhtyi myös jalkikasvu : ). Maustoin kasvikset ja makkarat mustapippurilla, suolalla ja tuoreella oreganolla.

Sitten sekoitin kattilassa 2,5 dl paksua ruokakermaa, ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja pussillisen eli noin 150 grammaa mozzarellaraastetta. Kuumensin kastiketta, kunnes juusto oli sulanut. Maustoin sen basilikasilpulla ja tuoreella valkosipulimurskalla (1 solovalkosipuli). Levitin seoksen vuokaan ja päälle vielä ripaus paprikajauhetta. 

Paistoin gratiinia 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia niin, että pinta oli saanut hiukan väriä.

Tilataidetta pihalla

Tuuli tuiversi viime viikolla välillä niin vauhdilla, että teki havunneulasista aikamoisia kekoja. Nuorimmainen muodosti neulasista kauniin sydämen : ).

Golfkausi sen kuin jatkuu

Kesällä jäi golf hiukan vähiin, ja nyt viimeisen kahden viikon aikana olen pelannut enemmän kuin koko kesänä. Säät ovat olleet ihanteelliset - varsinkin kun on vapaasti voinut suunnata viheriölle silloin kuin itselle sopii ja aurinko on paistanut. Ja silloin kun on ollut tuulisempaa, on pelaamisen nautinto vain varustelukysymys. Pipoa päähän vaan ja hanskat molempiin käsiin. Ostin eilen kaiken varmuuden vuoksi FootJoyn talvihanskat. Vielä en ole niillä pelannut, mutta saattaa olla, että nyt lokakuussa niillekin löytyy vielä käyttöä.

Olen pelannut tietoisesti eri kentillä - viime viikolla tuli pelattua Pickalan Forest, Tuusula ja eilen Rönnäs. Iltapäivällä oli lähes +15 astetta auringon paisteessa ja sää tuuleton. Aivan ihanteelliset olosuhteet, mutta pelistä ei voi sanoa aivan samaa. Petrattavaa on, joten hinku pelaamaan on edelleen kova. Ei muuta kuin huomenna viheriölle jälleen.

Synttäreitä juhliessa!

Viikonvaihteessa juhlimme kaksi päivää synttäreitä ja mikäs sen mukavampaa! Tarjolla oli paljon herkkuja ja vauhdikasta menoa. Takkatilasta tehty disko oli menestys ja siellä oli kiva tanssia, limboilla ja laulaa nuorimmaisen kaverisynttäreillä! 

Nakkikolmiot tai nakkisarvet toimivat hyvänä huikopalana ja maistuivat nuorisolle. Taikinaan tarvitaan 2 dl haaleaa vettä, johon sekoitetaan 25 g hiivaa, 1 rkl hunajaa, 1/2 tl suolaa ja 2 rkl öljyä sekä noin 5 dl rouhesämpyläjauhoja. Taikina vaivataan ja annetaan sen nousta kaksinkertaiseksi noin tunnin. Jaan taikinan kahteen osaa ja kaulin ne kahdeksi pyöreäksi levyksi halkaisijaltaan noin 30 cm.

Taikinapyörällä jaan molemmat levyt kahdeksaan lohkoon kolmioksi. Levitän jokaiselle lohkolle kevyesti makeaa chilikastiketta ja sinappia. Asetan nakin kolmion leveään päähän ja pyöräytän rullalle. Annan sarvien kohotoa noin puoli tuntia ja paistan ne 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin vaalean ruskean pinnan.

Lasilliset shampanjaa juhlistivat meidän aikuisten omaa juhlaa!

Ja tänään keskiviikkona jatkamme juhlia : )! Sain lahjaksi ihastuttavan House of Elliotin korusetin! Tähän sopii hienosti Christian Morgensternin lausahdus Kaunista on kaikki, mikä nähdään rakkauden silmin.
 

KIITOS!

  

Sogliola fritto con pure fi patate e gremolata

Syyskuun Taste Italia -lehdestä sovelsin Sgombro fritto con pure fi patate e gremolata -ohjetta siten, että laitoin kampelaa makrillin tialle, joten ruuasta tulikin Sogliola fritto con pure fi patate e gremolata. Eli perunasosetta paistettujen kampeloiden kanssa ja päälle gromlataa. Kohtuullisen nopea ja kevyt herkku arkeen : )!

Eli ensin kuorin ja pilkoin lohkoiksi seitsemän isoa perunaa. Keitin niitä noin vartin, kunnes ne olivat valmiita soseutettaviksi. Perunoiden kiehuessa tein gremolatan, johon laitoin kourallisen lehtipersiljaa silputtuna, puolikkaan sitruunan mehun, solo-valkosipulin murskattuna ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Lehtipersiljan tilalla voisin seuraavalla kerralla kokeilla basilikaa.

Sitten laitoin paistinpannulle 3 rkl oliivioljyä ja yhden salottisipulin silputtuna. Salotin tilalla voisi käyttää myös kevätsipulia. Kuullotin sipulia hetken ja lisäsin perunasoseen joukkoon. Sitten maustoin sosetta vielä sitruunamehulla ja suolalla. Lisäsin lopuksi vielä oliiviöljyä hieman, ettei soseesta tulisi liian kiinteää. Laitoin soseen hetkeksi folion alle odottamaan.

Seuraavaksi jauhotin ja maustoin suolalla ja pippurilla kahdeksan kampelan selkäfilettä, jotkaa paistoin öljyssä muutaman minuutin molemmilta puolin. Sitten ruoka olikin valmista tarjottavaksi.

Tein poikkeuksellisesti annokset valmiiksi jokaisen lautaselle, jotta sain niistä kauniit. Eli ensin kasa perunasosetta lautasen keskelle. Päälle pari kampelafilettä. Kalan päälle gremolataa ja koko annoksen ympärille villirucolaa, joka muodosti kuin seppeleen annoksen ympärille. Buon appetito!

Ruskamaisemia lenkillä

Mukavan kirpeä ja aurinkoinen syyssää houkuttelee taas ulos - ja erityisesti golfaamaan : ). Puiden lehdet ja marjat hehkuvat iloisen punaisina. Mutta on kyllä pakko myöntää, että kun golfkausi on vielä kesken, on hiukan vaikea motivoida itseään pelkästään lenkille. Kun edessä ei avaudu ihana vihreä väylä ja kun ei ole sitä pientä valkoista palloa motivaattorina, ei pelkkä juoksu maistu samalla tapaa.

Kyllä juoksulenkki kuitenkin tekee pelien välillä todella hyvää. Kolme kertaa viikossa golfaamaan on ihan kiitettävä tahti tällä hetkellä. Ja välipäivinä voi välillä juostakin, kun tietää, että pian pääsee taas viheriölle.

Discoilmettä ja kimallusta

Nuorimmainen viettää viikonvaihteessa synttäreitä discoteemalla, ja juhlia varten on alakerran takkatila muutettu discoksi. Kattoon rispustimme erilaisia kimaltelevia kattokorsteita ja oviverhokin on samasta teemasta.

Led-lamput vaihtavat iloisesti väriä, kuten juhlien teemaan sopii. Kaksi isoa discopallokuviota peittää takkatilan ikkunat ja niihin osuvat värivalot luovat aidon tunnelman. Ei muuta kuin musa soimaan ja menoksi : )!

Tarjoilupuoli vaatii vielä pientä hiomista, mutta aikaa on vielä valmistella ennen kuin juhlaväki saapuu lauantai-iltana. Välkkyvät drinkit, naksut, keksit ja namit ovat tietysti listalla, mutta lisäksi teen vielä nakkikolmioita ja suklaamuffinsseja. Synttärikakkuakin nautimme juhlahumussa!

Golfata voi monella eri tavoin

Golfia voi pelata niin monin eri tavoin. Tässä pari esimerkkiä tältä viikolta. Eli maanantaina nautiskelin aurinkoisesta syyspäivästä Hirsalan golfkentällä rennossa seurassa. Lähdin kotoa aamupäivällä ja kotiin palasin vasta iltakahdeksalta - mukavan yhdeksän tunnin rupeaman jälkeen.

Oli aivan ihanteellinen sää golfkierrokselle. Tosin kenttä oli haastava ja täytyy myöntää, että mietin pari kertaa viitsinkö jättää tuloskorttia lainkaan. No tasoitus laskin 0,2 pistettä, mutta mitä pienistä. Pääasiahan oli, että kentällä oli pelatessa hauskaa. Ja miten sattuikin, että monen sateisen ja viileän päivän jälkeen aurinko jaksoikin paistaa koko päivän. Kentän maisemat olivat myös ihanat ja niitä jaksoin monin paikoin ihastella. Tästä kokemuksesta innostuneena ja jälleen pienen golfkipinän saatuani päätin jatkaa syysgolfkautta vielä.

Eilen keskiviikkona lähdin sitten Nevakseen pelaamaan. Lähdin ensin matkaan yksin, kun ei paikalle osunut pelikvereita. No, siitä vaan tiiaamaan. Ekat kaksi väylää bogey-tuloksilla. Not bad. Kenttä oli tyhjä ja etenin vauhdikkaasti, niin että siirtymien jälkeen pulssi oli kohonnut ja tiiatessakaan hengitys ei ollut vielä tasaantunut, mikä hiukan häiritsi lyöntiin keskittymisessä.

Neljännen väylän avaus oli upea ja saavutin edelläni yksinään golfautolla etenevän mummelin, joka etsi palloaan metsästä. Ensin mietin, että ohitanko hänet, koska oma pelini eteni sujuvasti, mutta sitten kuitenkin päätin kysyä, josko voin liittyä hänen peliseuraansa. Oikea veto tällä kertaa, sillä mummeli osasi todellakin pelata. Sain jopa pari hyvää neuvoa iloiselta mummelilta.

Minulla oli täysi työ pysytellä hänen golfautonsa perässä omaa kärryäni perässä vetäen. Eka ysi meni aikaan tunti ja 25 minuuttia ja maisemia tuskin ehti edes huomata, kun etenimme niin vauhdilla. Toista ysiä en sitten kiertänytkään, koska sade alkoi sopivasti ekan ysin kierrettyäni, mutta se ei haitannut, sillä tämä kierros oli kuntoilua kerrakseen : ).

Ihania juustoherkkuja

Aamupäivän puolen tunnin juoksulenkin jälkeen oli aika jälleen herkutella. Ruokaa laittaessa alkoi ruokahalu kasvaa ennen aikojaan ja niinpä otin ensin muutaman wasabiriisinaksun, kunnes ne vaativat seurakseen lasin kuohuviiniä - tällä kertaa Como Suria, joka puolestaan vaati, että tarjolle oli laitettava myös juustoherkkuja ja Kantolan Valitut-ruiskeksejä : ).

Juustoista otin esiin itselleni uusia juustoherkkuja eli tanskalaisen Esromin ja hollantilaisen sarviapilagoudan sekä tutun Kärtner Rahmleibin, joka on ollut erityisesti jälkikasvun suosiossa. Nyt Esromista tuli kertaheitolla uusi suosikki!  

Lohkoperunoita, broilerin marinadia ja mozzarellasalattia valmistaessa aika sujui vikkelästi herkkujen parissa. Ateriaa siivitti tuttu Pink-kuohuviini. Jälkiruuaksi tein raparperipiirakkaa kermavaahdon kera.  

Tänään otin käyttöön muuten uuden oliivioljypullon, jossa oli fiksusti mukana kaatonokka. Sen avulla oli helppo lorauttaa juuri sopivasti öljyä ruokaa laitettaessa. Kyllä ne italianot osaavat : )! Pullo tosin oli aika suurikokoinen, mutta kai se aika vikkelästi kuluu kokkaillessa.

Taste Italia -lehdessä oli vertailussa oliviiöljyt ja samaisessa artikkelissa todettiin, että kannattaa mieluummin valita kohtuu pieni pullo, jonka käyttää nopeasti. Pitkään avattuna ollessaan öljyn maku kärsii. Nyt vaan kokkailemaan : )! Tosin susheihin sitä en viitsi illalla kokeilla. Tänään meinaan alkoi taas sunnuntaisushit!