Herkuttelua kahviloissa

Lomalla saa ja pitää herkutella, vaikka sitten kiloja hiukan kertyisikin. Onhan sitä aikaa taas treenailla koto-Suomessa. Marienplatzin tuntumassa on mainio pieni kahvila, jossa saa ihastuttavia herkkuja. Toki ruokaakin ja suolaistakin on tarjolla, mutta esimerkiksi Apfelstrudel vaniljakastikkeen kera tai Crepes omenasoseen ja kermavaahdon kera ovat sanomattoman ihania.

Ja jos pyytää jäätelöä, saa suorastaan pienen vuoren sitä - ks. kuva alla. Espresso oli topakkaa tavaraa, mutta ihanan pehmeää.

NAM, NAM : )!

München kutsuu jälleen!

 
Itävallan lasketteluloman päätteeksi ajelimme pariksi päiväksi Baijerin pääkaupunkiin eli Müncheniin shoppailemaan ja herkuttelemaan. Edellisestä vierailusta olikin jo ehtinyt kulua neljä kuukautta : ).

Majoituimme tuttuun Novotel City -hotelliin, joka on kävelymatkan päässä keskustasta.

Ensimmäisenä suuntasimme kulkumme tuttuun Shoya-sushiravintolaan, jossa ei ole tarvinnut pettyä ruokaan vielä kertaakaan. Tarjolla oli jälleen suussa sulavia susheja ja muita herkkuja.

Ruoka oli sen verran maittavaa, että palasimme samaan paikkaan seuraavanakin päivänä : ). Voi kun sais Suomeen vastaavanlaisen paikan. Toisaalta sitten ei olisi yhtä hauskaa tulla tänne aina uudelleen.

Etureidet maitohapoilla

Kyllä laskettelu on niin mukavaa - satoi tai paistoi. Onneksi säät suosivat. Kaprunissa oli vain pari astetta pakkasta tai auringon paistaessa jopa plussan puolella. Suomen paukkupakkasista emme onneksi joutuneet kärsimään. Koko päivän pystyi olemaan ulkona ja jopa syömään ulkoterassilla. Upeaa!!

 
Parina päivänä satoi lunta iloisesti, mikä teki laskettelusta raskaampaa. Etureidet olivat maitohapoilla jo rinteen puolivälissä ja oli pakko puhaltaa välillä. Auringon paistaessa rinteet säilyivät yläosissa kovina ja meno oli vauhdikasta. Alarinteet muuttuivat iltapäivästä sohjoisemmiksi, mutta se ei tahtia juuri hidastanut.

Jos rinteessä riitti vauhtia, oli sitä tarjolla myös rinteen vieressä kiemurtelevalla kelkkaradalla eli Rodelbahnilla. Kelkkaa ei tarvinnut ohjata, kunhan vaan painoi kaasua tai jarrutti kurveissa. Kelkka kiiti kiskoilla noin 40 kilometrin tuntivauhtia ja ylikin, jos vaan uskallusta riitti.

Ja päivän päätteeksi oli hieno nauttia lasillinen poreilevaa!

Maiskogel yllätti myönteisesti!

Maiskokogelin rinne hotellin vieressä yllätti positiivisesti. Upeat rinteet, ei juuri jonoja ja paljon hyviä taukopaikkoja. Ei tahdo ylisanat riittää kuvailemaan fiilistä rinteitä alas viilettäessä : ). Voi kun pääsisi useamman kerran vuodessa nauttimaan näistä rinteistä! 

Laaja hiihtoalue

 
Kaprunin oman rinteen Maiskogelin ja Kitzsteinin jäätikön lisäksi lähellä on Zell am Seen rinteet, joten hiihdettävää riittää viikoksi mainiosti! Hotellin vieressä oleva Maiskogelin rinteestä tuli suosikki, koska siihen jaksoi hyvin tallustaa monot jalassa noin 200 metriä. Jä välillä pääsi rentoutumaan "kotiin" ja sitten taas uudestaan rinteeseen : ). Auto saikin levätä tallissa lähes koko loman.

Monokaupan kautta Kitzsteinhornin huipulle

Heti loman aluksi suuntasin monokauppaan ja ostin uudet Atomicin Hawx 90 -monot. Viimeksi hiihdin täällä Itävallassa vuokramonoilla ja se ei enää innostanut tällä erää. Omat monot jätin suosiolla kotiin, koska eivät enää tuntuneet mukavilta jalassa laskettelupäivän jälkeen. Toisaalta onhan niillä laskettu jo useampi vuosi.

Uudet monot ja samantein rinteeseen on pieni riski, mutta se kannatti ottaa. Monot olivat täydelliset ja kun vielä sain vuokrattua lähes iskemättömät Atomicin Cloud 8 -sukset, oli loman alku JUST PERFECT!

Sitten vaan rinteeseen. Aurinko paistoi pilvien lomasta ja suuntasimme suoraan huipulle eli Kitzsteinhornille, jonka huippu sijaitsee reilussa 3 200 metrissä. Rinteet olivat loistokunnossa ja fiilikset huipussaan!

Laskun lomassa pysähdyimme välillä välipalalle. Ei ihan terveysruokaa, mutta sallittakoon näin ensimmäisen hiihtopäivän kunniaksi : )!

Wunderschön wieder hier zu sein!

Kohti Keski-Eurooppaa

Tätä on odotettu jo pitkään eli matkaa Itävallan rinteille. Ensin lento Müncheniin ja sieltä autolla Wattensin pieneen kylään ihastelemaan Swarovski-kristallimaailmaa.  Vuoret reunustivat tietä ja näkymät alhaalta laaksostakin olivat hengästyttävän komeat. Laaksossa aurinko paistoi ja lämpöasteita oli viisi, eikä metrin korkuisista lumikinoksista ollut tietoakaan. Mahtavaa!

Swarovskin näyttely jaksoi ihastuttaa vieläkin. Näyttelyyn mennään sisälle yllä näkyvän pensailla peitetyn, loistavilla kristallisilmillä varustetun olennon sivulta.

 
Näyttelyssä oli esillä hulppeita kristalliluomuksia, kuten ylläoleva valtava, kristallinen mustekala tai allaoleva puku ja paljon, paljon muuta kivaa.

Näyttelykierros päättyi tehtaanmyymälään, josta ostin matkamuistoksi rannekorun ja sormuksen. Swarovski-vierailun jälkeen ajelimme alppien välissä kohti Kaprunia.

Kaprunissa majoituimme tilavaan hotelli Auhofin huoneistoon. Paikka oli tuttu viime vuodelta, eikä tuottanut pettymystä nytkään, vaikka viime vuoden sviitti vaihtui huoneistoon. Oma huoneisto on pidemälle lomalle mukavampi, kun on tilaa ja avaruutta ympärillä.

Olohuoneesta oli komeat näkymät. Hotelli sijaitsee aivan keskustassa ja kävelymatkan päässä lähimmästä rinteestä. Ihanteellinen hiihtoloman viettopaikka!

Insalata di pere e Manchego e Tonno alla calabrese

On jälleen kivaa kokeilla jotakin uutta. Tänään tein tonnikalaa tomaattikastikkeen kera eli Tonno alla calabrese sekä päärynä-Manchego-salaattia eli Insalata di pere e Manchego. Ruuanlaitto rentouttaa mukavasti. Jännityksellä ja vesikielellä aina odotan ruuan valmistumista, onnistuuko ruoka ja saako se raadilta montakin herkkupistettä. Tänään kaikki meni nappiin ja tätä kokonaisuutta tehdään toistekin : ). Mutta sitten ohjeisiin:

Insalata di pere e Manchego

Ruukku punaista Salanova-salaattia
Ruukku Romaine-salaattia
Cashew-pähkinöitä
2 päärynää lohkoiksi
Tilkkanen sitruunamehua
Noin 120 g Manchego-juustoa (9 kk)

Isoon tarjoilukulhoon asetellaan salaatin lehdet ja päälle ripotellaan pähkinät sekä juustokuutiot. Päärynälohkot paistetaan öljyssä pannulla siten, että ne saavat kauniin ruskean värin pintaan. Paistetut lohkot lisätään tarjoilukulhoon ja päälle pirskotellaan tilkkanen sitruunamehua.

Tonno alla calabrese

Tuoreita tonnikalafileitä sen verran kun on syöjiä. Tosin tonnikala on todella täyttävää, joten pihvien ei tarvitse olla suuren suuria.
50 g pekonia pilkottuna pieniksi
1 iso Solo-valkosipuli murskattuna
1 sipuli pilkottuna pieniksi
suolaa ja mustapippuria myllystä
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
4 rkl kuivaa valkoviiniä
2 rkl lehtipersiljaa silputtuna
4 anjovisfilettä hienonnettuna
300g tomaattimurskaa
1/2 chili

Pese tonnikalapihvit kylmässä vedessä ja kuivaa talouspaperilla. Mausta molemmin puolin pippurilla ja Maldon-suolalla. Ripottele vehnäjauhoja molemmin puolin ja paista kuumassa öljyssä pannulla molemmin puolin noin 3 minuuttia. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehua minuutin verran. Nosta pihvit pois pannulta sivuun odottamaan hetkeksi.

Lisää kuumalle pannulle pekoni, sipuli, valkosipuli ja puolet lehtipersiljasta ja anna paistua 5 minuuttia. Lisää sitten joukkoon anjovis ja noin minuutin päästä tomaattimurska ja chili. Anna kiehua noin 15 minuuttia. Lisää sitten tonnikalapihvit joukkoon ja anna kuumentua noin 8 minuuttia. Käännä pihvejä kerran.

Aseta pihvit ja tomaattikastike lautasille ja ripottele pinnalle loput lehtipersiljasta. Tarjoile pihvit päärynä-juusto-salaatin kera. Maukas kokonaisuus kerrassaan : )!

Jälkkäriksi tuplaespresso - tällä kertaa Pellinin pavuista ja tummaa taatelikakkua.

Sunnuntai herkutellen

Sunnuntaiaamusta oli edessä jälleen kolmen vartin askareet pihalla, kun tuuli tuiversi lunta. Onneksi lunta ei tullut loppujen lopuksi paljoakaan. Sitten olikin edessä varsinainen herkuttelupäivä. Tosin päivään mahtui myös aamujumppa ja illalla kevyt kuntopiiri, jotka hiukan tasoittivat herkuttelua.

Aamupäivällä tein suklaakakun, tummaa taatelikakkua ja leivoin taas pitkästä aikaa pullia, kun oli vieraitakin luvassa iltapäivään.

Lounaaksi jälkikasvu toivoi hartaasti Wiener Schnitzeliä ja niinpä sitä olikin tarjolla lohkoperunoiden kera.  Ruuan yhteydessä korkkasimme shampanjan ja juhlistimme sunnuntaita - tälle päivälle kun osui mukavasti samaan syssyyn kaksi eri juhlapäivää : ). Shampanja oli tuhdin punaista ja erinomainen valinta.

Lounaan päälle maistuivat espressokupilliset makeiden herkkujen kera. Sitten päästiinkin pian pyörittelemään sushirullia.

Avokadoa ja surimia sekä kurkkua oli täytteenä rullissa. Munaa ja jättikatkarapuja isompien riisimöykkyjen kera, jotka saa muuten kätevästi tehtyä muotilla, kunhan kastelee muottia ensin vedellä. 

Pakko myöntää, ettei näiden aterioiden jälkeen nälkä juuri vaivannut : ).

Iltapalaksi kaurapuuroa mustikkakeiton kera

Tässä yhtenä iltana pohdin, mitä ihmettä laittaisin iltapalaksi. Jotakin kevyttä, nopeaa ja maistuvaa. Ja niinpä keksin pitkästä aikaa keittää kaurapuuroa. Litra kiehuvaa vettä ja neljä dl kaurahiutaleita ja annetaan kiehua 5 minuuttia. Sitten ripaus suolaa ja annetaan puuron seistä kannen alla viitisen minuuttia ennen tarjoilua. Mustikkakeiton kanssa puuro maistui todella hyvältä pitkästä aikaa. Aina ei tarvita kovinkaan konstikkaita raaka-aineita, kun saa maistuvaa ja samalla erittäin terveellistä iltapalaa. Tämä maistui omalle ruokaraadillenikin hyvin : )!