Golfkausi käynnistyi

Toukokuussa aloitin golfin rangella jo hyvissä ajoin ja suunnittelin pelaavani kesällä monen monta kierrosta. Mihin ihmeeseen se kesä lopulta vilahti? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eli tänään varhain suuntasin Nevakseen ja pelasin kesän ensimmäisen kerran täysimittaisella kentällä ja vieläpä omaan tasoitukseeni. Toivottavasti tulee lämmin syksy, jotta ehtisi vielä nauttia muutamasta pelikerrasta. Oli kuitenkin kiva huomata, etteivät taidot ole kokonaan ruostuneet : ).

Baletista uusi harrastus

Jälkikasvun innoittamana aloitin perjantaina uuden harrastuksen - baletin : ). Meitä oli pieni ryhmä, ja opettaja eteni vauhdilla. Erilaiset termit vilahtelivat tiuhaan. Tankoharjoituksista päädyimme jo pyörähtelemään piruettiakin. Reidet ja pohkeet olivat yllättävän kovilla puolentoista tunnin treenin jälkeen. Jalat tuntuivat painavan kuin betonipölkyt. Sen verran hyvä pohjakunto onneksi on, etteivät jalat ja lihakset sentään kipeytyneet. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa.

Terassi pukeutui beigeen

Kesän pirteät värit saivat väistyä, kun ruokailuterassi sai uudet sävyt syksyksi. Beige, ruskea ja vaaleansininen jatkavat mukavasti Italian loman rantatunnelmaa.

Elokuun lopussa ja nyt syyskuussa illatkin jo pimenevät varhain, joten on aika taas sytytellä terassille kynttilät.

Päivä Luganossa

Lauantaina ajelimme reilut 70 km Milanosta pohjoiseen ja piipahdimme päiväksi Luganoon. Sveitsin frangi oli arvossaan verrattuna Italiaan, mutta silti teimme muutamia mukavia vaatelöytöjä. Viime käynnistä olikin vierähtänyt jo pidempi tovi, ja oli kiva muistella edellistä käyntiä. Välivuosista huolimatta ei kaupunki ollut juuri viime kerrasta muuttunut.

Paluumatkalla piipahdimme jäätelölle Comoon. Teimme myös siellä shoppailukierroksen ja tyytyväisinä palasimme iltamyöhällä Milanoon, jossa vielä kiertelimme yhden päivän ennen paluuta kotiin. Matkalaukut olivat tupaten täynnä, mutta juuri ja juuri sallituissa painorajoissa.

Kaksi viikkoa reissun päällä sujui mainiosti, mutta pakko myöntää, että oli kivata palata kotiinkin : ). 

Viikonloppu Milanossa

Rimini on nyt nähty, ja seuraavaksi suuntasimme Milanoon, jonne ehdimme perjantai-iltapäiväksi shoppailemaan ja nauttimaan yhden elämäni parhaista pizzoista ravintola Galleriassa. Onneksi en ollut unohtanut kuntoilua loman aikana, muuten tämä pizza-olut-kuuri olisi vonut jollain tapaa näkyä kropassakin : ).

Milano on upea shoppailukaupunki. Louis Vuittonin liike veti kuin magneetti puoleensa,  ja siellä ihastelin Neverfull-laukkua, mutta onneksi tulin järkiini eli toistaiseksi se sai jäädä.

Banana Republikista lähti mukaan pari silkkitunikaa ja kaksi vyötä. Harmi, kun koto-Suomessa ei vielä ole ko. putiikkia. Puoti on edullinen, mutta kuranttia tavaraa löytyy silti, kun jaksaa etsiä.

Aamulenkkeilyä Riminin hiekkarannalla

Seuraavat viisi päivää vietimme Riminissä tutussa Artis-hotellissa ja viitenä aamuna kipaisin hiekkarannalle juoksemaan Riminissä. Tämän voisi ottaa tavaksi : ). Valitettavasti juoksualusta ja maisemat eivät seuranneet kotiin perässä.

Myös tämän pikkukaverin olisin mielelläni kaapannut mukaan.

Joka tapauksessa tämä loma oli yksi parhaista kuntoilun kannalta. Ja shoppailun. Riministä löysin muun muassa uudet Carreran aurinkolasit ja matkalla Riccioneen löytyi ihana sisustusliike, josta lähti mukaan espressokupit - jo toiset tältä matkalta.

Hotelli Artiksen happy hour oli joka päivä klo 19-21.

Ja siitä oli kiva suunnistaa Jenny's ravintolaan sushille. Siellä söimme myös viitenä päivänä : ).

Delfiinejäkin kävimme katsomassa ja kastuimme aivan kokonaan. Onneksi päivä oli lämmin. Silti hiukan nolotti kävellä märät shortsit päällä kaupungilla : ).

Mukavat viisi päivää, mutta parin vierailukerran jälkeen tuli tunne, että Rimini on nyt nähty ja ensi kerralla jotakin muuta.

Viikonloppu Firenzessä

Luccan kaupunki huumasi viehättävyydellään, joten tunnelma ja odotukset olivat korkealla, kun ajelimme viikonlopuksi Firenzeen.  Keskustassa sijaitseva, ennakkoon varattu viiden tähden Grand Hotel Minerva tuotti kuitenkin pettymyksen. Tarjottu huone ei vastannut odotuksia, joten ensimmäinen ilta sujuikin joutuisasti lähistöltä hotellia etsien. Löytyihän se, mutta vain yhdeksi yöksi. Tuossa vaiheessa olin valmis unohtamaan Firenzen ja suuntaamaan kohti Riminiä; onneksi toinen yö sujui leppoisasti hotelli Cosmopolitanissa. Tähdillä ei ole näköjään mitään katetta - ainakaan näiden hotellien huoneita vertailtaessa.

Lauantaiaamun shampanja ja aurinkoinen aamu kuitenkin piristivät kummasti hotellisähläyksen jälkeen : ).

Firenze oli upea ja nähtävää olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Kaupunki on myös mainio shoppailupaikka. Kyllä Firenzeen voisi toistekin tulla.

Sunnuntaina lähdimme kuitenkin Arezzon kautta Riminiin. Arezzossa nautimme kevyen, mutta maukkaan brunssin.

Illallinen Forte dei Marmissa ja päivä Luccassa

Lido di Camaiore on itsessään varsin vaatimaton, eikä siellä juuri nähtävää ole. Yhden hyvän kenkäkaupan sieltä kuitenkin löysin. Eikä sieltäkään ihan tyhjin käsin pois lähdetty siestaa viettämään : ).

Sen sijaan lähellä oleva, Forte dei Marmi on sen sijaan oikein viehättävä pikku kaupunki, joka on vajaan 10 kilometrin päässä. Siellä on kiva, tiivis keskusta, jossa on mukavasti erilaisia liikkeitä ja hyviä ravintoloita. Piipahdimme siellä shoppailemassa ja illallistamassa.

Lido di Camaioressa vierähti viisi päivää varsin vikkelään. Sieltä lähdimme viikonlopuksi Firenzeen. Matkalla piipahdimme kuitenkin päiväksi Luccaan.

Luccaa ympäröi massiivinen muuri, jonka keskellä sijaitsee historiallinen keskusta. Vuosina 1504-1645 rakennetut muurit ovat Euroopan parhaiten säilyneitä renesanssiajan puolustusrakennelmia. Muurit ovat niin leveät, että niiden päälle on tehty puistotie. Keskusta on täynnä upeita rakennuksia, pieniä piazzoja ja kapeita kujia. Yllä oleva kuva on Piazza San Micheleltä.

Nämä ovisummerit eivät taida olla tältä vuosituhannelta.

Herkkupuoteja Luccassa vilisi tiuhaan. Tarjolla oli ihania oliiviöljyjä ja muita herkkuja. Mieli olisi tehnyt pakata herkkuja kotiinkin.

Luccan keskustassa on paljon pikku liikkeitä. Mukaan lähtivät muun muassa italialaiset espressokupit ja kashmirvillapontso syksyn viileisiin hetkiin. Luccassa sitä ei tosin tarvittu, kun mittari näytti mukavasti +30 astetta.

Luccasta matka jatkui viikonlopuksi Firenzeen.

Retki Pisaan

Yhden päivän vietimme Pisassa ja tietysti suuntasimme ensimmäiseksi Campo dei Miracolille ostamaan liput kaltevaan, 54 metriä korkeaan torniin, Torre Pendenteen, joka on yli viisi metriä vinossa pystysuorasta linjasta. Alhaalla olevan friisin mukaan tornin rakentaminen aloitettiin 1173 ja se valmistui 1350.

Saimme liput kolmen tunnin päähän, joten "ihmeiden kentällä" oli aikaa ihmetellä lähes tuhatvuotista historiaa ja ihastella upeaa arkkitehtuuria, joka on kuin ihmeen kaupalla pysynyt pystyssä, vaikka rakennusten perustukset on tehty varsin matalien kivijalkojen varaan hiekkamaahan.

Itse torniin kapuaminen oli hauskaa. Olo oli kuin Vekkulassa. Luulin, ettei vinous juuri missään tunnu, mutta yllätyin sen vaikutuksesta sisätiloissa ja jännästi aikojen saatossa kuluneissa kapeissa portaissa.

Ylhäältä oli upeat näkymät viereiseen Duomoon, ...

 ..., jonka ympärillä ihmiset parveilivat kuin muurahaiset tornista katsottuna.

Tornista oli myös hyvät näkymät Pisan punakattoiseen kaupunkiin.

Pisa oli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista.

Aika kului mukavasti kierrellessä, pyöräillessä ja shoppaillessa. Mukaan tarttui kaksi laukkua - taisin hiukan innostua liikaa : ). Ravintoloita oli myös moneen lähtöön. Parissa paikassa ehdimme päivän mittaan syödä. Tässä nautimme perinteistä capresea, gnoccheja ja pizzaa.

Blogi lomalla Italiassa

Nyt ovat blogi ja blogisti viettäneet mukavan loman : ) ja on aika kertoa kahden viikon Italian matkan kuulumiset. Ensin lento Milanoon ja kentältä auto alle. Sitten nokka kohti Serravallea, joka on yksi Euroopan suurimpia outlet-alueita. Moottoritiellä kilometri ennen Serravallen liittymää alkoi jonotus. Tunnin verran matelimme liittymää kohti ennen kuin pääsimme perille ja seurasimme auton ulkoilman lämpötilaa ilmoittavaa mittaria. Pahimmillaan näytössä oli 51 astetta. Onneksi todellisuus oli toista. Rempseä tuuli hävitti lämpöasteet, eikä helle uuvuttanut sunnuntain shoppailukierroksella. Liikkeitä oli paljon, ja teimme hyviä löytöjä.

Serravallesta ajelimme Genovan ja Carraran valkoisten marmorilouhosten kautta Lido di Camaioreen. Matkan varrella pysähdyimme välillä ihastelemaan jylhiä maisemia. Perillä majoituimme Una Hotel Versiliaan, jota voin lämpimästi suositella.

Hotellissa on valoisat ja tilavat huoneet sekä yleiset tilat, ihana 25 metria ulkouima-allas, erillinen spa sisätiloissa, kaksi tenniskenttää ja tarjoaapa hotelli myös fillarit ilmaiseksi käyttöön. Kattoterassilta oli kivat näkymät merelle.

Viisi ensimmäistä yötä majoituimme täällä ja nautimme rennosta lomasta.

Kerrankin tuli lomalla kuntoiltua kunnolla. Aamulla lenkille, päivällä uintia ja iltapäivällä tennistä. Not bad.

 Merenrannan ja hotellin välissä on rantabulevardi, joten hiekkarannallekin pääsee vaivattomasti.

Mainitsemisen arvoinen on myös hotellin aamiasbuffet, josta sai mieleisensä hedelmä/vihannessmoothien ...

ja kauniisti koristellun cappucinon : ).

Hotellin aamiaisterassilta oli kauniit näkymät hotellialueen puutarhaan.

Näistä maisemista teimme välillä pieniä päiväretkiä lähiympäristöön ja palasimme taas nauttimaaan olostamme rauhalliseen Una Hotel Versiliaan.