Aamujumppaa ja Pollo con prosciuttoa pesto- ja mozzarellatäytteellä

Sunnuntaina aloitin päivän reippaasti puolen tunnin jumpalla, jota täydensin naruhyppelyllä ja juoksulla. Pieni pakko, ettei viikko menisi ihan lepsuillen : ) ja jotta voisi taas päivällä nauttia maukasta lounasta. Menun listalla oli meinaan Insalata di patatea, Pollo con prosciuttoa ja jälkkärinä Sacherkakkua.

Jumppa kulki mainiosti ja oli tehokas. Onnistuin jopa löytämään sellaisiakin lihaksia, joita en ollut vähään aikaan treenannut. Mutta sitten herkuttelun pariiin, sillä treenaamisen jälkeen maistuu ruoka aina erityisen hyvältä.

Sovelsin Pollo con prosciutto -ohjetta siten, että marinoin broilerin rintapalat yrttimarinadissa ja tein syvät taskut niihin, jotka täytin pestolla ja mozzarellalla. Kiersin kanapalat tiukasti prosciuttokinkkuviipaleilla ja paistoin ne pannulla niin, että ne saivat hiukan väriä pintaan ja sitten laitoin ne 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. 

Lisäksi tein suosikkien joukkoon noussutta Insalata di patatea eli italialaista perunasalaattia. Näiden ohjeet löytyvät siis jo aiemmista blogikirjoituksistani. Jälkkärinä oli Sacherkakkua, sillä siitä tuli aika muhkea ja riittoisa, ettei sitä kuusikaan syöjää saanut vielä yhden päivän aikana loppumaan. Kermavaahto ja mansikat siivittivät tätä suklaista makuelämystä.

Lounas oli todella maukas ja täyttävä. Eipä sitten illalla enää juuri iltapalaa tarvinnut laittaa, vaikka olinkin suunnitellut kokeilevani vielä erästä parsaherkkua, mutta sen kokeilu siirtyi maanantai-iltaan.

Just relax

Illalla kaiken juhlinnan ja herkuttelun päätteeksi oli kiva rentoutua saunassa ja istahtaa terassille nauttimaan aurinkoisesta illasta.

Tuli myös mieleen, että viikon kuntoilusaldo ei ollut ihan sitä, mitä etukäteen suunnittelin. Mutta ei huolta, kuten espanjalainen sananlasku toteaa: Vähän kerrallaan, niin pääset pitkälle.

Nyt on taas levännyt ja rento olo. Ja tästä on hyvä lähteä uuteen kuntoiluviikkoon uusin voimin : ).  

Sacherkakkua kermavaahdon kera juhlistamaan virallista kesän alkua

Tänään lauantaina jälkikasvu pääsi kesälaitumille. Ja yllättävän hyviä todistuksia ja hymypatsasta oli syytä juhlia kunnolla. Siihen sopi täydellisesti Sacherkakku kermavaahdon kera. Ja tarjolle vielä kotimaisia mansikoita, niin juhlaherkku on täydellinen.

Näin ainakin itse kuvittelin. Pieniä paineita kakuntekoon toi talven hiihtolomareissu Itävaltaan, jonka yhteydessä kävimme myös lyhyellä visiitillä pääkaupungissa Wienissä ja siellä Sacher-hotellin kuuluisassa kahvilassa, jossa saa sitä aitoa, alkuperäistä Sacher-kakkua. Samanlaista herkkua siis piti tänäänkin saada : ).

Ei muuta kuin toimeen vaan. Sulatin 150 g suolatonta voita (tavallinenkin käy) ja 150 g taloussuklaata miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen. Annoin sitten seoksen jäähtyä rauhassa. Sitten erottelin viiden munan valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkasin keltuaiset ja 1,5 dl sihdattua tomusokeria vaahdoksi. Lisäsin joukkoon jauhoseoksen, jossa oli 3 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta ja 1 tl vanilliinisokeria. Sitten lisäisn joukkoon voi-suklaaseoksen.

Sitten vatkasin viisi valkuaista vaahdoksi. Lisäsin joukkoon 0,5 dl sihdattua tomusokeria ja jatkoin vatkaamista vielä hetken. Sitten sotkin valkuais-sokeriseoksen muiden aineisten joukkoon varovasti. Vatkasin vain sen verran, että ainekset sekoittuivat. Sitten kaadoin kakkutaikinan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paistoin kakkua tunnin verran alatasolla 175-asteisessa uunissa. Kun kakku oli jäähtynyt, halkaisin sen kahtia ja laitoin väliin purkillisen kiinteää aprikoosihilloa eli reilut 250 grammaa. St. Dalfourin aprikoosihillo on lisäaineeton ja sopii ihanasti myös voileipäkeksien seuraksi. Mutta nyt se sai kunnian täydentää suklaista Sacher-kakkua. 

Lopuksi kuorrutin kakun. Laitoin kattilaan 100 grammaa taloussuklaata, 2 rkl espressoa (tavllinenkin kahvi käy) ja 2 rkl voisulaa. Sekoitin aineksia hiljaisella lämmöllä ja kaadoin ne kakun päälle. Kakkulapiolla sain kuorrutteen tasaiseksi myös reunoilta. Keskelle kakkua laitoin mansikan, vaikka Sacher-kakku koristellaankin suklaalla. Mutta hiukan voi aina soveltaa : ). Sitten vaahdotin 2 dl vispikermaa, ja herkku oli valmis nautittavaksi espresson ja kuohuviinin kera. Jälkikasvu nautti Pommacia, joka on heidän kuplivaansa.

Mutta millaiset arvosanat raati antoi? Kouluarvosanoina tuli kolme kertaa 9 ja 1/2 ja kerran 9+. Ei hassumpaa! Oma Sacherkaukku ei ollut yhtä makeaa kuin aito. Se oli myös ehkä aavistuksen kuivempaa ja rapeampaa, mutta erittäin hyvää kaikesta huolimatta!

Perunagnocchista maukas kasvisateria - ei tosin ihan vaivattomasti

Niin se vaan viikko vierähti taas nopsaan, että jäi blogikin muutamaksi päiväksi unholaan. No lauantaina oli taas aikaa nautiskella ja päästä jälleen Italia-makuihin kiinni. Päätin kokeilla itse tehtyjä perunagnoccheja.

Ja pieni varoituksen sana tähän alkuun. Näin jälkiviisaana on siis hyvä sanoa, että jos on valmiiksi ihan hirveä nälkä, kannattaa ottaa pientä välipalaa alkuun ennen tätä ruokaa tai sitten aloittaa ruuanvalmistus hyvissä ajoin. Tai tehdä jotakin muuta - tätä vaihtoehtoa en kuitenkaan suosittele : ). Tämä ruoka on helppo valmistaa, mutta ei todellakaan ole pikaruokaa.

Ja kaiken hyvän lisäksi, ainakin oma keittiöni, vaikkei se mikään pieni olekaan, oli aikamoisen sotkussa. Mutta mitä pienistä, makuelämys korvasi kaiken. Ja sotkua ehkä lisäsi se, että samaan aikaan tein sacherkakkua. No tässä kuitenkin ohjeet aivan ihastuttavaan perunagnocchiannokseen.

Kuorin ja pilkoin pieniksi palasiksi kilon perunoita - jauhoinen lajike sopii tähän ruokaan. Keitin perunoita 20 minuuttia. Kaadoin keitetyt perunapalat vatkainkulhoon ja lisäsin joukkoon 200 grammaa vehnäjauhoja eli noin 3 dl sekä kaksi munaa ja 50 g hienoksi raastettua Parmesan-juustoa. Sekoitin ainekset keskenään ja jauhoisin sormin jaoin taikinan neljään osaan ja tein niistä pitkiä puikuluoita, jotka leikkasin reilun parin sentin pituisiksi. Käytä jauhoja runsaasti alustalla, käsissä ja veitsessä, sillä taikina on tarttuvaista sorttia. Lopuksi painelin palaset raastinraudalla, että niihin tuli pienet kuviot ja laitoin ne leivinpaperille tiiviiseen rykelmään, jonka laitoin jääkaappiin 30 minuutiksi. Sitten laitoin gnocchit pienissä erissä isoon kattilaan, jossa oli kiehuvaa vettä. Gnocchit kypsyvät nopeasti, eli ne voi ottaa heti pois, kun ne nousevat pintaan.

Sillä välin kun gnocchit olivat jääkaapissa, tein tomaattikastikkeen. Eli laitoin 2 rkl oliiviöljyä kattilaan ja joukkoon yhden yksikyntisen valkosipulin ohuina viipaleina. Valkosipulia ei saa ruskistaa, vaan antaa sen maustaa öljy. Minuutti riittää ja sitten voi ottaa valkosipulin pois ja tilalle 300 g kirsikkatomaatteja kokonaisina. Ne saavat rauhassa pehmentyä hiljaisella lämmöllä, kunnes pinta menee rikki. Lisää sitten joukkoon 2 rkl balsamicoa. Ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä vielä hetki.

Tarjoile gnocchit tomaattikastikkeen kanssa ja ripottele päälle basilikalehtisilppua ja Parmesan-raastetta. Pink Rose -kuohuviini täydentää tätä ateriaa mukavasti. Sitten vain nauttimaan, ennen kuin totuus eli sotkuinen keittiö iskee päälle : ). Täydellä vatsalla jaksaa siivota paremmin.

Tätä ruokaa teen vielä toistekin. Hyvää oli : )!

Insalate della primavera

Viikolla kokeilin ruokaisaa salaattia nimeltä Insalate della primavera - tietysti jatkaen Italia-teemaa. Ja mikä ettei, sillä jotenkin nämä Italian maut vaan uppoavat makuhermoon ja jäävät kutkuttamaan, että aina pitää kokeilla jotain uutta.

Eli ensin keitin uusia perunoita reilut puoli kiloa ja kun ne olivat pehmentyneet, annoin niiden jäähtyä hetkisen.

Sillä välin keitin viitisen minuuttia kotimaista vihreää parsaa noin 200 grammaa ja annoin hiukan jäähtyä, ennen kuin pilkoin ne noin 2 cm pituisiksi paloiksi. Parsan tilalla voi käyttää papuja, jos niistä tykkää enemmän. Ja lisäksi keitin 4 kananmunaa kymmenen minuuttia. 

Sitten asettelin laakeaan tarjoiluastiaan ruukulliset lehtisalaattia ja Lollo Russoa. Päälle puolitin 200 g luumutomaatteja, parsapalaset, perunalohkot ja munat lohkottuina. Koristelin salaatin kevätsipulisilpulla. Koko komeuden päälle kaadoin yksinkertaisen kastikkeen, jossa oli 6 rkl oliiviöljyä, 2 rkl balsamicoa suolalla ja pippurilla maustettuna. Maukas ja kevyt kasvisateria, jonka sai vaivattomasti tehtyä.

Ja lasillinen kylmää kuohuviiniä kruunaa aterian arkenakin : )!

Bucatini con le sarde

Maanantai-iltana jatkoin edelleen Italia-teemaa. Liikunnalliseen päivään sopi hiilihydraattipitoinen pasta. Tällä kertaa kokeilin Bucatini con le sardea. Ja koska en ollut varma lopputuloksesta, päätin turvata makuelämyksen tekemällä kotimaisista vihreistä parsoista pieniä parsamunakkaita ja salaatin, johon laitoin paria eri salaattia, kirsikkatomaattia, rypäleitä ja mansikoita sekä parsaa ja kevätsipulia.

Sardiinipastaa varten keitin 200g bucatini-pastaa suolavedessä. Sillä välin paistoin pannulla pienen sipulin ja fenkolin suikaleet oliiviöljyssä ja joukkoon lisäsin 3 anjovisfilettä silputtuna. Kun ainekset olivat pehmenneet, lisäisn joukkoon pienen rasiallisen sardiineja, joista poistin ensin ruodot. Seuraavaksi laitoin ainesten joukkoon pannulle 50 g pinjansiemeniä ja 50 g rusinoita. Lopuksi kaadoin joukkoon vielä lorauksen sitruunamehua ja vettä. Ja annoin hautua hetken. Pastan valmistuttua sekoitin kaikki ainekset keskenään ja kaadoin tarjoiluastiaan. Päälle sirottelin silputtua lehtipersiljaa.

Munakkaat paistuivat näppärästi sillä välin, joten kaikki olivat samaan aikaan valmiita tarjottavaksi. Ja sitten nauttimaan. Parsamunakkaiden ohje löytyy toisaalta tästä blogista eli toukokuun alusta 2.5.2010.

Kokonaisuuten ateria oli maittava ja täyttävä. Munakkaat ja salaatti olivat erinomaisia ja pastakin, jos tykkää sardiineista. Eli kyllä pasta oli ok, mutta ei yltänyt ihan suosikkeihini. 

Viikko alkuun 5x5 treenisysteemillä

Tämän viikon ja aamun aloitin kokeilemalla Shape-lehden 5x5-treeniä. Oikeastaan siihen kuuluisi vielä yksi vitonen mukaan. Eli yksi treenikerta sisältää 5 eri sarjaa, jotka kestävät 5 minuuttia. Ja sama treeni on tehtävä 5 kertaa viikossa.

Treenin ensimmäinen viisi minuutinen on lämmittelyä ja sen aikana hypitään narua. Pisti todella puuskuttamaan tehokas hyppiminen. Ja kun hyppynaruna on oikea nahkainen naru puisilla päillä, saavat kädetkin tehdä tosissaan töitä. Toinen viisi minuuttinen kuluu painotangoilla, kun tehdään käsivarsia vahvistavia liikkeitä - kolme erilaista 25 toistolla.

Kolmas setti koostuu painotanko- ja punttiliikkeistä. Neljännessä setissä tehdään kyljet painoilla ja vatsarutistukset ilman painoja.

Viides viisiminuuttinen on loppuspurtti, jonka juoksin tasavauhtisena matolla. Onneksi juoksu oli lopussa, sillä narulla en olisi enää jaksanut hyppiä kovinkaan tehokkaasti - juoksu on huomattavasti helpompaa.

Illalla täydensin aamun treeniä vielä 20 minuutin juoksulenkillä jo varsin kesäisessä säässä.

Sunnuntaina kanaa Pollo con parma

Tänään sunnuntaina jatkoimme Italia-teemaa ja herkuttelimme kanalla - Pollo con parma - ja ihanalla italialaisella perunasalaatilla eli Insalata di patatella.

Tein kananrintafileisiin taskut, jotka täytin juustoseoksella. Eli seoksessa oli 5 rkl mascapone-juustoa, 1 rkl lehtipersiljaa silputtuna ja 1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna.

Rintapalat kiersin tiukasti kahdella parmankinkun siivulla. Paistoin rintapaloja molemmilta puolin muutaman minuutin pannulla ja laitoin 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Lisukkeena oli Insalata di patate, jota kokeilin myös perjantaina 28.5. Eli ohje löytyy blogistani ko. päivän kohdalta. Jälkkärinä oli sulkaapuddingia kermavaahdon ja mansikoiden kera sekä espressoa. Nami, nami : )!

Tarjoilut veivät suorastaan kielen mennessään ja kuulin, että minun pitäisi kuulemma perustaa ravintola : ). Parasta tässä on kuitenkin nautinnollinen ruokahetki hyvässä seurassa!

 Ja mikä loistavinta, jälkikasvu totesi viime viikolla Mc Donald'sin gourmet-annoksen yhteydessä, että tämä sai olla sitten pitkään aikaan viimeinen kerta, kun tähän ketjuun tullaan syömään. Kaikkein parasta ruokaa saa kotona! Kommentti tuntui oikein mukavalta kiitokselta : ).

Peugeotin pippurimylly sai seuralaisen

Lauantaina hankin Peugeotin pippurimyllylle seuralaisen. Eli samaan sarjaan kuuluvan suolamyllyn. Nyt ne keikistelevät hyllyllä vierekkäin. Nämä apuvälineet ovat klassisia kaunottaria, joilla on ikää jo yli 130 vuotta.  Niiden alkuperä on Ranskasta, missä kahdella veljeksellä, Jean-Frédéric ja Jean-Pierre Peugeotilla, oli ensin viljamylly, mutta he muuttivat sen teräsmyllyksi ja alkoivat tehdä teräksestä työkaluja ja krinoliineja ja kaikkea siltä väliltä. Tehokkaan pippurimyllyn koneiston he keksivät vuonna 1874.

Myllyn hienouksiin kuuluu jauhaa pippurista ja suolasta rouhetta tai hienoa jauhetta portaattomasti. Koneisto ei ruostu, eikä menetä terävyyttään, joten niillä on elinikäinen takuu. Pippurimyllyn ja suolamyllyn koneistot eroavat toistaan hieman. Nämä ovat todellakin pippurimyllyjen Rolls Royceja!

Kuvasin tähän ruuanlaiton perustarpeet - myllykaksokset, oliiviöljyn ja ihanan keittokirjatelineen resepteineen, joka on näppärä ja kaunis myös katsella.

Pasta con le cipolle dolci e la ricotta pääruokana ja jälkiruuaksi Budino di cioccolata

Lauantaina herkuteltiin taas italialaisittain. Pääruuaksi tein pastaa eli Pasta con le cipolle dolci e la ricotta. Eli  keitin 500 grammaa Lensin pastaa (fusilli bucati corti) 11 minuuttia. Sillä välin leikkasin kaksi punasipulia ohuiksi suikaleiksi ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä. Lopuksi ripaus suolaa ja pippuria sipulisuikaleiden päälle.

Lisäksi paistoin rapeiksi noin 100 grammaa pekonia, jotka olin pilkkonut pieniksi palasiksi. Kun pasta oli keitetty, lisäsin niiden joukkoon punasipulit, pekonin ja viisi rkl ricotta-juustoa. Sekoitin ne keskenään ja ruoka oli valmis tarjoiltavaksi.

Annoksen päälle ripottelin silputtua lehtipersiljaa ja raastettua parmesania, jotka voi laittaa pöytään erillisissä tarjoilukulhoissa.

Lisukkeena oli raikas salaatti, jossa oli lehtisalaattia ja lollo russo -salaattia, tummia rypäleitä, kirsikkatomaatteja puolitettuina, mansikoita sekä pinjansiemeniä. Ja sitten vaan nauttimaan.

Jälkiruuaksi tein suklaapuddingia eli Budino di cioccolataa. Reseptistä riittää makoisaa tarjottavaa 8 henkilölle. Tein reippaan annoksen, jotta samaa jälkkäriä voi hyödyntää myös seuraavana päivänä. Näin myös sunnuntain herkkuateria valmistuu näppärästi.

Eli sulatin vesihauteessa 200 g suklaata, jonka kaakaopitoisuus oli 70 %, ja 200 g suolatonta voita sekä 75 g Risentan raakaruokosokeria. Lopuksi lisäsin joukkoon hienonnettua mantelia noin 40 g. Samaan aikaan sekoitin kulhossa 6 kananmunaa, 100 g raakaruokosokeria ja 2 tl vaniljajauhetta, joiden joukkoon sekoitin lopuksi suklaaseoksen. Jaoin pudding-taikinan voideltuihin pikkuvuokiin ja paistoin niitä noin 180 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoilin suklaapuddingin kermavaahdon ja tuoreiden mansikoiden kera.

Espresso sai seurakseen sellaisen jälkiruuan, ettei ihan heti tehnyt mieli muuta makeaa : ), mutta oli se vaan kerrassaan suussasulavaa.