Muhkeita blinejä alkupalaksi

Pitkästä aikaa kokeilin blinejä. Maku-lehdestä löytyikin kiva ohje. Taikinasta tulee kahdeksan muhkeaa bliniä, kun paistelin taikinan pikkuisella blinipannulla.

Blinit - ainekset

20 g hiivaa
2 dl maitoa
1 dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 keltuaista
1 tl suolaa
2 valkuaista
noin 50 g voita paistamiseen

Ja tarjolle purkki smetanaa, 1 punasipuli ja mätiä oman maun mukaan.

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja lisää jauhot, keltuaiset ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen hautua pari tuntia lämpöisessä paikassa. Vatkaa keltuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita se varovasti taikinaan. Paista blinit runsaassa voissa.

Tarjoilin blinit smetanan, punasipulisilpun ja siian mädin kera. Todella herkullista!

Kevättä ilmassa

Kevätaurinko saa lenkkitossuihin kummasti vipinää. Viikon laskettelureissun jälkeen oli taas kiva juostakin, niin ainakin yritän itselleni kovasti uskotella. Onneksi ilmat lämpenivät Suomessa sopivasti. Eilen juoksin kuuden kilsan lenkin ja tänään vitosen. Tahmealtahan tuo juoksu tuntui, mutta ulos oli päästävä.

Aurinko lämmitti jo mukavasti ja välillä pääsi juoksemaan jopa asfaltilla. Nyt on kevät tulossa jo kovaa vauhtia. Loistavaa!

Lenkin jälkeen maistui raclette. Pannulla paistelimme sulassa sovussa sisäfileen suikaleita, sieniä, tomaatteja ja kevään ensimmäiset miniparsat.

 
Ja jälkkäriksi maistelimme tietysti tuota herkullista italialaista omenapiirasta kermavaahdon kera. Pitäähän sitä tankata lenkin jälkeen : )!

Torta di mele - omenapiirakkaa italialaisittain

 
Tammikuun Taste Italiasta löytyi herkullinen omenapiirasohje - Torta di mele. Eikun kokeilemaan, miten kotiherkut pärjäävät Münchenin kahvilatarjonnalle : ).

Torta di mele - ainekset

3 isoa munaa
5 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
10 rkl sulatettua voita
155 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2-3 omenaa pieninä lohkoina
tomusokeria jäähtyneen kakun pinnalle

Sekoita munat ja lisää joukkoon ruokosokeri sekä vaniljasokeri. Vatkaa noin minuutin verran. Lisää joukkoon voi ja jauhot, kunnes seos on jähmeää. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtoreunavuokaan, joka on halkaisijaltaan noin 23-24 cm. Lisää joukkoon omenakuutiot.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä vuuassa ja liuta jäähtynyt piirakka tarjoiluastiaan ja ripottele pinnalle tomusokeria.

Tarjoile kermavaahdon tai vaniljajäätelön/-kastikkeen kera. Kakku ei ole kovinkaan makea, mutta kohtuu tuhti herkku kuitenkin. Maukasta tuli ja kannattaa kokeilla : )!

Matkatuliaisista naposteluherkkuja

Matkalta toin mukana pieniä pyöreitä Pumpernickel-kiekkoja. Yksi pötkö Pumpernickeleitä maksoi vain vajaat kaksi euroa. Niistä sai mainioita naposteluherkkuja iltapalapöytään hedelmien kera. Päälle sipaisin Philadelphia-tuorejuustoa ja graavilohta sekä lehtipersiljaa. Limen lohkoista sai puristettua mehua makua raikastamaan. Helppoa ja niin hyvää : )! Jälkikasvu innostui ruuasta myös, tosin muulla tavoin : ).

Shoppailua ja näyteikkunaostoksia

 Münchenissä on rentouttavaa kuljeskella ja katsella ympäriinsä; ydinkeskustan kävelykaduilla on leppoisa tunnelma ja ihania putiikkeja. Ihan pelkäksi katseluksi ei kiertely sentään jäänyt, vaan mukaan tarttui muutamia vaatekappaleita kevätsäitä odottelemaan : ).

Näköaloja ja kaupungin kattoja voi ihastella Marienplatzin kupeessa olevan kirkon tornin ylätasanteelta, jos vaan jaksaa kivuta 309 porrasta kapeita portaita ylös. Kirkkaalla säällä se on vaivan arvoista. Sen jälkeen voi aina istahtaa viereiseen kahvilaan nautiskelemaan herkkuja.

Keskustan tuntumassa on myös useita sisustus- ja huonekaluliikkeitä. Ihastuttava nojatuoli - kuva alla - ei sentään mukaan lähtenyt, vaikka huomion hyvin kiinnittikin. Butlersista löytyi taas lisää kumiankkoja - mahdummekohan kohta enää itse poreammeeseen, kun ankkarykelmä valloittaa altaan täysin.

Eräästä loppuunmyynnistä lähti matkaan pari isoa vaasia ja kivikynttilärykelmä. Pakatessa tuli kyllä mieleen, oliko nekin pakko juuri nyt ottaa matkaan, koska laukut olivat hiukkasen täynnä.

Sistuslehtiä ostin myös ison nipun matkaan. Niitä on kiva selailla kotisohvalla mukavaa lomamatkaa samalla muistellen ja napata uusia ideoita sisustukseen ja kotipihalle.

Herkuttelua kahviloissa

Lomalla saa ja pitää herkutella, vaikka sitten kiloja hiukan kertyisikin. Onhan sitä aikaa taas treenailla koto-Suomessa. Marienplatzin tuntumassa on mainio pieni kahvila, jossa saa ihastuttavia herkkuja. Toki ruokaakin ja suolaistakin on tarjolla, mutta esimerkiksi Apfelstrudel vaniljakastikkeen kera tai Crepes omenasoseen ja kermavaahdon kera ovat sanomattoman ihania.

Ja jos pyytää jäätelöä, saa suorastaan pienen vuoren sitä - ks. kuva alla. Espresso oli topakkaa tavaraa, mutta ihanan pehmeää.

NAM, NAM : )!

München kutsuu jälleen!

 
Itävallan lasketteluloman päätteeksi ajelimme pariksi päiväksi Baijerin pääkaupunkiin eli Müncheniin shoppailemaan ja herkuttelemaan. Edellisestä vierailusta olikin jo ehtinyt kulua neljä kuukautta : ).

Majoituimme tuttuun Novotel City -hotelliin, joka on kävelymatkan päässä keskustasta.

Ensimmäisenä suuntasimme kulkumme tuttuun Shoya-sushiravintolaan, jossa ei ole tarvinnut pettyä ruokaan vielä kertaakaan. Tarjolla oli jälleen suussa sulavia susheja ja muita herkkuja.

Ruoka oli sen verran maittavaa, että palasimme samaan paikkaan seuraavanakin päivänä : ). Voi kun sais Suomeen vastaavanlaisen paikan. Toisaalta sitten ei olisi yhtä hauskaa tulla tänne aina uudelleen.

Etureidet maitohapoilla

Kyllä laskettelu on niin mukavaa - satoi tai paistoi. Onneksi säät suosivat. Kaprunissa oli vain pari astetta pakkasta tai auringon paistaessa jopa plussan puolella. Suomen paukkupakkasista emme onneksi joutuneet kärsimään. Koko päivän pystyi olemaan ulkona ja jopa syömään ulkoterassilla. Upeaa!!

 
Parina päivänä satoi lunta iloisesti, mikä teki laskettelusta raskaampaa. Etureidet olivat maitohapoilla jo rinteen puolivälissä ja oli pakko puhaltaa välillä. Auringon paistaessa rinteet säilyivät yläosissa kovina ja meno oli vauhdikasta. Alarinteet muuttuivat iltapäivästä sohjoisemmiksi, mutta se ei tahtia juuri hidastanut.

Jos rinteessä riitti vauhtia, oli sitä tarjolla myös rinteen vieressä kiemurtelevalla kelkkaradalla eli Rodelbahnilla. Kelkkaa ei tarvinnut ohjata, kunhan vaan painoi kaasua tai jarrutti kurveissa. Kelkka kiiti kiskoilla noin 40 kilometrin tuntivauhtia ja ylikin, jos vaan uskallusta riitti.

Ja päivän päätteeksi oli hieno nauttia lasillinen poreilevaa!

Maiskogel yllätti myönteisesti!

Maiskokogelin rinne hotellin vieressä yllätti positiivisesti. Upeat rinteet, ei juuri jonoja ja paljon hyviä taukopaikkoja. Ei tahdo ylisanat riittää kuvailemaan fiilistä rinteitä alas viilettäessä : ). Voi kun pääsisi useamman kerran vuodessa nauttimaan näistä rinteistä! 

Laaja hiihtoalue

 
Kaprunin oman rinteen Maiskogelin ja Kitzsteinin jäätikön lisäksi lähellä on Zell am Seen rinteet, joten hiihdettävää riittää viikoksi mainiosti! Hotellin vieressä oleva Maiskogelin rinteestä tuli suosikki, koska siihen jaksoi hyvin tallustaa monot jalassa noin 200 metriä. Jä välillä pääsi rentoutumaan "kotiin" ja sitten taas uudestaan rinteeseen : ). Auto saikin levätä tallissa lähes koko loman.