Lenkillä kesämyrskyssä

Lauantaina uhmasin myrskyisää säätä ja lähdin lenkille. Välillä sai tosissaan puskea eteenpäin, kun vastatuuli yritti  hidastaa juoksua kävelyksi. Tuuli oli puuskittaista, mutta ei kuitenkaan vielä ulkoilua haitannut. Lenkkireitillä oli tosin puuita kaatunut ja oksia sekä lehtiä lenteli kilpaa tielle.

Vitosen tasavauhtinen lenkki ei kummoisesti kulkenut, mutta oli kiva ihastella vehreää seutua. Koiranputket koristivat pientareita ja sireenit kukkivat ja tuoksuivat reitillä.

Toisaalta taas ihmettelen omakotiasujana, miten ihmiset eivät viitsi siistiä tonttiensa tienpuoleista osuutta, vaan antavat sen poikkeuksetta rehottaa miten sattuu. Onkohan tämä vain suomalainen ilmiö? 

La torta Margherita kruunasi ruuan

Jälkiruuaksi tein tänään klassisen italialaisen Margherita-kakun. Se on kuivakakku, josta voi toki varioida erilaisia versioita. Täytteeksi voi laittaa suklaata ja marjoja tai hilloa. Tai sitten nauttia sen sellaisenaan, kuten tänään oli tarkoitus.

Sekoitin 6 keltuaista ja 6 rkl raakasokeria tasaiseksi taikinaksi. Lisäsin joukkoon 150 g vehnäjauhoja, 50 g maissijauhoja ja teelusikallisen leivinjauhetta - kaikki siivilöitynä.

Sitten laitoin joukkoon 200 g suolatonta voita sulatettuna ja 1/2 rkl raastettua sitruunan kuorta ja ripauksen suolaa. Lopuksi vatkasin 6 valkuaista eri astiassa ja lisäsin jäykähkön valkuaisseoksen muuhun taikinaan.

Sitten kaadoin taikinan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (halkaisija noin 25 cm). Tällä kertaa käytin sydämenmuotoista vuokaa, koska kakku on itsessään hyvin pelkistetty.

Paistoin kakkua 40 minuuttia 180 asteessa. Annoin kakun jäähtyä ja sitten siivilöin päälle tomusokeria. Tarjoilin kakun mansikoiden ja kermavaahdon kera. Mukava kuivakakku, eikä liian makea. Mutta tämä kakku ei kuulemma peittoa viikko sitten tekemääni Sacher-kakkua, jota odotellaan jälleen kovasti.  

Cavatappi con prosciutto di Parma, piselli e pomodori seccati

Tänään lauantaina kokeilin uutta pastaohjetta. Nimi oli komea ja pitkä -  Cavatappi con prosciutto di Parma, piselli e pomodori seccati.

Onneksi sen valmistaminen oli huomattavasti yksinkertaisempaa kuin nimen kirjoittaminen tähän blogiin : ).

Ensin kuumensin 2 rkl oliiviöljyä pannussa ja lisäsin joukkoon yhden yksikyntisen valkosipulin pieneksi silputtuna. Paistoin valkosipulia öljyssä kevyesti ja sitten leikkasin kaksi siivua leipää kuutioiksi ja lisäsin ne joukkoon. Paistelin niitä, kunnes leipä oli mukavan rapeaa.

Sitten lisäsin joukkoon 6-7 aurinkokuivattua tomaattia pieninä palasina. Ja otin pannun pois levyltä ja annoin niiden odotella pastan kypsymistä.

Sitten keitin spiraalimuotoista pastaa - noin 250 grammaa riittää normaalisti neljälle. Itse keitin pastaa tuplana, jotta siitä jää myös toiseen kertaan. Pastan kun voi aina pakastaa. Näin saa herkkua myös kiireisenä arki-iltana.

Viimeiseksi kuumensin 2,5 dl paksua ruokakermaa, jonne sekoitin 50 g Parmesan-juustoa raastettuna. Sekoitin kermaseoksen keitetyn pastan joukkoon. Sitten lisäsin pastan joukkoon pienen kourallisen basilikaa silputtuna ja 4 siivua Parman kinkkua silputtuna. Lopuksi kaadoin leipäkuutiot ja tomaatin pastan päälle. Loppusilauksena ripottelin vielä tuoretta basilikaa päälle.

Pastaa piristi tuore patonki ja salaatti, jossa oli kesäisesti mansikoita, kirsikkatomaatteja ja tummia rypäleitä puolitettuina.

Söpöliini keittiössä

Voiko talousvaakaa kuvailla sanalla söpö? Uusi keittiöostokseni on joka tapauksessa sellainen : ). Joseph Josephin tyylikäs ja kätevä Shell-niminen digitaalinen vaaka - http://www.josephjoseph.com/.

Talousvaaka on ollut jo pitkään ostoslistallani. Monessa reseptissä ilmoitetaan tarvittava määrä grammoina, erityisesti ulkomaisissa resepteissä. Ja entinen mekaaninen talousvaakani on jo aikoja sitten mennyt lakkoon.

Katselin uusia vaakoja ja ajattelin, että vähimmäisvaatimuksena on, että siinä olisi oltava mukana kätevä kulho. Perinteisiä vaakoja olikin tarjolla, mutta mikään ei oikein ihastuttanut, kunnes näin tämän luomuksen. Mittakulhon saa näppärästi käännettyä vaa'an suojaksi, kun sitä ei käytetä. Vaakaa voi myös hyvin käyttää ilman kulhoa. Ja kulho sopii käteen mainiosti. Hyvä ostos, vaikka maksoihin noin 65 euroa.

Vaaka on erittäin tarkka ja helppokäyttöinen kaikin puolin. Tällä kelpaa mittailla kakkuaineksia gramman tarkkuudella : ).

Pizza-päivä

Tänään kokeilin Taste Italia -lehden pizzaohjetta. Tein taikinan kuten ohjeessa neuvottiin. Ainoastaan täytteiden osalta tein pieniä sovelluksia. Laitoin luumutomaattiviipaleita taikinapohjalle, pannulla kuivattuja punasipulisuikaleita tomaatin päälle, sitten sieniviipaleita, tuoretta valkosipulia, oreganoa, ricotta-juustoa sekä mozzarellapallosta siivuja päälle ja lopuksi pieni loraus oliiviöljyä. Ohjeessa mainittu veskrassi jäi pois.

Sitten vain 250-asteiseen uuniin noin 15-20 minuutiksi. Tuoksu sekä näky oli herkullinen, ja koristelin valmiin pizzan vielä tuoreella basilikasilpulla.

Lähes syöksyin pöytään herkuttelemaan. Olin odottanut tätä herkkua jo pitkään. Suureksi yllätyksekseni pizza oli makuuni aika mauton. Tosin jälkikasvu ylisti, ettei ollut parempaa pizzaa koskaan syönyt : ). Entisenä latinan lukijana voi todeta, että De gustibus non est disputandum eli makuasioista ei sovi kiistellä.

Täytyy kuitenkin myöntää, että parempaakin pizzaa olen itse syönyt. En laita sen tarkempia ohjeita tähän, ettei muiden tarvitse pettyä. Taikina oli mielestäni hiukan liian pullamössömäistä. Ainekset ja täytteet olivat ok, kunhan mausteita olisi hiukan lisää. No tuli pizza kuitenkin syötyä, mutta korkeat odotukseni eivät täysin täyttyneet. No toisella kertaa sitten.

Huonoimman pizzani olen syönyt - tai lähinnä maistanut Australiassa Surfers' Paradisessa. Ravintolan nimeä en enää muista, mutta pizza palautui keittiöön ensimmäisen maistiaisen jälkeen ja toista tilalle ei pystynyt enää ottamaan. Parhaat pizzat puolestaan olen syönyt Nizzassa. Saa nähdä, viekö Italia voiton, kun pian pääsen sinne maistelemaan paikallisia herkkuja.

Piristystä harmaaseen perjantai-iltaan

Torstain jälkeen perjantai oli kuin varjo edellispäivästä. Aurinko ei vilahtanut kuin vähän aamulla. Piristystä pitää sitten hakea muista jutuista.

Löysin kivoja Finnmarin kesälyhtyjä, joissa jokaisessa oli viisi tuikkua mukana. Ne sopivat mainiosti kesäterassille. Tosin tällä kertaa koekäytin niitä sisällä ruokapöydässä. Ne toivat ihanasti valoa ja piristystä iltaan : )!

Master Golfissa upea torstai-ilta

Torstai-iltana korkkasin Master Golfin Forest-kentän. Pelasin kesän ensimmäisen täyden pelikierrokseni. Ilma oli täydellinen; lähes tuuleton, lämmin ja aurinkoinen. Voisiko enää parempaa toivoa golfkierrokselle. Peliseurakin oli vallan leppoisaa sorttia, ja illan kierroksesta tuli rento kierros.

Avaukset draiverilla kulkivat hienosti - ainakin omasta mielestäni. Lähipeli tökki pahemman kerran, mutta se ei hyvää tuulta haitannut.  Tällaisia kierroksia pitäisi saada plakkariin lisää, että saisi tuntumaa peliin kunnolla. Sitten voisi alkaa merkata tuloksiakin ylös. Tällä kierroksella jätin tuloskortin suosiolla bägiin ja nautin vain pelistä. 

Grillattua lohta uuniperunasalaatin kera

Tänään oli kalapäivä, ja ajattelin kokeilla lohen kanssa uutta dippikastiketta. Ohjeessa oli muun muassa minttua ja vesikrassia, mutta kumpaakaan ei löytynyt tällä kertaa Stockmannin Herkusta, joten päätin sitten soveltaa. Haistelin muutamia tuoreyrttejä ja päädyin lipstikkaan ja lehtipersiljaan. Taitavat olla kaukana ohjeissa olevista yrteistä, mutta ainahan voi kokeilla pienen määrän. Ties vaikka maistuisi hyvältä : ).

Eli grillasimme lohimedaljonkeja, jotka maustoin ensin suolalla ja sitruunapippurilla sekä valelin ne voisulalla ennen grillausta. Näin lohi sai mukavan rapean pinnan.

Lohen kanssa tein uuniperunasalaatin. Lohkoin noin kilon isoja perunoita, joita ei kuorittu. Lohkot riviin uunipellille ja mausteet pintaan eli suolaa ja pippuria. Lopuksi lorautin kevyesti oliiviöljyä pintaan, ja sitten laitoin perunat 200 asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi.

Sillä välin suikaloin ison punasipulin ja ison yksikyntisen valkosipulin. Laitoin sipulit isoon kulhoon. Päälle kaadoin marinadin, jossa oli 1 rkl sokeria, 1 rkl vaaleaa balsamicoa sekä noin 1/2 tl Maldon-suolaa.  Sekoitin ainekset keskenään ja annoin maustua sen aikaa, kun perunat olivat uunissa. Kun perunat olivat kypsyneet, sekoitin ne sipulien joukkoon ja uuniperunasalaatti oli valmis. Perunoiden kanssa sopii erinomaisesti ranskankerma.

Sitten kalan kanssa sopivaan kastikkeeseen... Laitoin sekoittimeen 1 rkl kapriksia, pienen kourallisen silputtua lipstikkaa ja saman verran silputtua lehtipersiljaa sekä muutaman lehden basilikaa silputtuna. Lorautin joukkoon myös 1-2 rkl sitruunamehua. Sekoittimesta kaadoin vihreän massan kulhoon, jonne lisäsin purkillisen ranskankermaa. Sekotin ainekset ja maustoin kastikkeen vielä suolalla ja sokerilla. Oma ohje toimi hyvin kalan kanssa. Ja iloinen yllätys oli, että jopa jälkikasvu kehui kastikketta : ).

Tämä oli ruokaisa ja maukas kokonaisuus, jota teen varmasti vielä toistekin!

Alkupalana grillattuja sieniä ja pääruokana Vitello farcitoa

Tänään tein arkeen sopivaa yksinkertaista ja vaivatonta ruokaa. Alkupalana oli grillattuja sieniä mozzarellalla kuorrutettuna. Ohjeen tähän maukkaaseen ja helppoon alkuruokaan nappasin Jamie Oliverin kirjasta Jamie Italiassa. 

Selailin kirjan nopeasti läpi ystäväperheen luona vieraillessani sunnuntaina. Tuo kirja taitaa olla seuraava pakkohankinta : ); sen verran herkullisia ohjeita ja kuvia kirja vilisi.

Alkuruokana sieniä juustokuorrutteella

Eli alkupalaan tarvitaan kaksi isoa kourallista sieniä ohuina viipaleina. Itse käytin jumbosieniä. Lisäksi kaksi mozzarellapalloa (á noin 150 g) ja tuoretta timjamia, josta revin lehtiä noin ruokalusikallisen verran. Mausteeksi suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. 

Ripottelin sieniviipaleet uuninkestävälle isolle vuoalle yhteen kerrokseen. Päälle lisäsin ohuita mozzarellaviipaleita ja timjamin lehdet. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lopuksi valutin oliiviöljyä päälle ja sitten laitoin vuoan uuniin lähelle grillivastuksia. Grillasin sieniä, kunnes juusto kupli ja oli saanut kauniin värin. Sienet tarjoilin rapean Campaillou-leivän kera, jota dippailin balsamico-oliiviöljyyn. Tätä teen varmasti toistekin. Suorastaan ihanaa ja maukasta! 

  

Pääruuaksi Vitello farcitoa  

Vitello farcitoa varten ostin neljä vasikanulkofilepalasta, jotka nujin leveiksi ja litteiksi. Niiden päälle sirottelin lehtipersiljaa noin 4 rkl hienoksi silputtuna. Maustoin lihat pippurilla ja suolalla kevyesti. Lehtipersiljan ja mausteiden päälle laitoin kahdesta mozzarellapallosta leikatut ohuet viipaleet, joiden päälle sirottelin murskattua valkosipulia ja grillattuja Piquillo-paprikoita (valmiissa purkissa n. 195 g).

Sitten rullasin kääröt ja liitin ne yhteen coctail-tikuilla. Lopuksi käärin ne vielä Parman-kinkkuviipaleilla. Sitten paistelin ne pannulla öljyssä, että ne saivat kauniin värin. Lopuksi työnsin ne vielä 200-asteiseen uuniin vartiksi. Ja valmista tuli sopivasti, kun alkupala oli nautittu. Kun otin ne uunista, leikkasin rullat viipaleiksi ja nostin ne villirucolasalaattipedin päälle, jonne olin hieman pirskotellut balsamicoa.

Näyttävää, ruokaisaa, helppoa ja vaivatonta - kuten arki-iltaan hyvin sopii : )! Buon appetito! 

Frittata dell'asparago

Tänään pääsin jälleen herkuttelemaan vihreällä parsalla. Kokeilin uutta parsamunakasohjetta italialaiseen tyyliin eli Frittata dell'asparagoa. Se näytti erittäin helpolta, vaikka ohjeessa tosin hiukan varoiteltiin seuraavin sanoin: This has the potential to be messy, but it will cook through and is not as impossible as it may seem. Lupaavaa : ). Mutta haasteita aina olla pitää.

Valmistusajaksi oli ennakoitu 25 minuuttia eli 10 minuuttia valmisteluun ja 15 minuuttia paistamiseen. Tuo pitikin hyvin paikkansa. Mutta sitten ohjeeseen.

Ensin keitin viitisen minuuttia noin 600 grammaa vihreitä parsatankoja. Sitten huuhtelin ne kylmällä vedellä ja paloittelin noin 3 sentin pituisiksi paloiksi. Sitten sekoitin kulhossa 8 munaa, joiden joukkoon lisäsin parsat ja 80 grammaa raastettua Parmesania. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Peugeotin myllypariskunta on ollut kovassa käytössä ja toiminut erittäin hyvin : ).

Kuumensin paistinpannulla oliiviöljyä ja kaadoin seoksen pannulle ja paistelin pikkuhiljaa. Jotta seoksesta tulisi tasainen munakaskakku, sitä ei voi kääntää lainkaan paiston aikana. Siihen voi tehdä viiltoja päälle, jotta raakaosa valuisi pohjalle ja irrotella sitä reunoista. Sitten vaan kansi viideksi minuutiksi pälle ja näin koko komeus valmistuu tuossa tuokiossa. Jos päällimmäinen osa ei meinaa kypysä, pannun voi laittaa grillivastuksen alle hetkeksi ja munakas on valmis - siis ideaalitapauksessa.

Viillot päällä eivät auttaneet, eikä reunoista irrottelu. Grillivastusta en kokeillut. Parsapalat sen kuin kelluivat raa'assa munakasseoksessa. Pohja alkoi olla kauniin ruskea ja mukavan kiinteä, niinpä käänsin munakkaan kuitenkin viidessä erässä. Olihan munakas saatava kypsäksi. Se siitä tasaisen kauniista lopputuloksesta. Onneksi kääntö ei vaikuta millään tavalla ruuan makuun : ).

Tarjoilin munakkaan luumutomaattilohkojen, parmankinkkusiivujen sekä rapeakuorisen Campaillou-leivän kera. Kelpo iltaruoka kaikesta huolimatta!