Syyslomailua Saksassa ja jalkapallon hurmaa "Mia san mia" - päivä 1

Tämän vuoden syyslomalla lensimme minilomalle Müncheniin. Lentokentältä saimme auton alle tai no paremmin ilmaistuna -  jonkin sortin kulkuvälineen. Saksan autobaanalla Kia Ceed SW 1,4 osoittautui varsinaiseksi nuhapumpuksi. Kyllä sen sai juuri ja juuri kulkemaan 160 km tunnissa, mutta kovempaa sillä ei suoraan sanoen huvittanut ajella. Olisipa alla ollut joku hivenen sporttisempi menopeli. Kaikesta huolimatta oli vapauttava tunne huristella autobaanalla, kun tiesi, ettei sakkoja tarvitse pelätä. 

Münchenin lentokentältä ajelimme yhdessä hujauksessa Ingolstadtiin Audi-kaupunkiin, jossa näin toinen toistaan iloisemman värisiä Audeja. Oli pirteän keltaista ja limen vihreätä. Audi-kaupunki on kuuluisa myös hienosta outlet-alueestaan eli Ingolstadt Villagesta, jonne siis suunnistimme shoppailemaan. Takit jäivät autoon, kun aurinko paistoi ja mittarissa oli +14 astetta. Vau, mikä aloitus lomalle!

Muhkea Allianz Areena

Shoppailun jälkeen istahdimme taasen vuokrakulkuvälineeseemme ja huruttelimme baanaa pitkin Müncheniin. Baanan varrella paistatteli yksi maailman komeimmista jalkapalloareenoista eli Allianz Areena. Nopeasti teimme muutoksen matkasuunnitelmaan ja sujahdimme vauhdilla rampista alas katsomaan huikeaa areenaa lähempää.

Ensitöiksemme nautimme myöhäisen lounaan areenan ravintolassa. Ei hassumpi ruoka tällaisessa paikassa, jossa odotin lähinnä pikaruokaa, mutta ravintola oli ihan kelpo ruokapaikka. Sitten lähdimme areenalle 75 minuutin kiertokäynnille oppaan johdolla.

Areenalla on 66 000 istumapaikkaa ja sinne mahtuu kaiken kaikkiaan 70 000 katsojaa. Ja kun kotijoukkue pelaa kentällä, on areena aina täpötäynnä. Opas kertoi, ettei ottelun aikana turhaan kannata kaverille jutella, sillä ei hän kuitenkaan mitään kuulisi. Meteli on korvia huumaava, kun FC Bayern München -fanien Mia san mia -huudot kaikuvat kattilassa.

Areenalla pelataan vuosittain 40-60 peliä ja se on luonnollisesti FC Bayern Münchenin kotikenttä. Kentän valotaulut ovat kooltaan sata neliötä ja yksi kaiutin katossa painaa tonnin ja niitä on siellä useampi kymmen. Katsomon jyrkkyys on samaa luokkaa kuin Garmisch-Partenkirchenin mäessä. Huikea rakennelma kaiken kaikkiaan.

Pääsimme katsomaan kierroksen aikana muun muassa FC Bayern Münchenin joukkueen pukuhuonetta, vip loungeja, lehdistöhuonetta ja fanitiloja. Kierroksen aikana alkoi minuunkin tarttua pikku hiljaa FC Bayern München -huuma. Paras pelaaja on tietysti Thomas Müller. Huuma jatkui koko loman ajan, ja FC Bayern München fanikauppoja tuli kierrettyä useampi : ).

Illan päätteeksi hurautimme tuttuun ja hyvätasoiseen Novotel City -hotelliin, joka on kävelymatkan päässä Münchenin keskustasta. Hotellihuoneemme alkoi jo ensimmäisenä päivänä täyttyä Nici-tuotteista sekä iloisen punaisista FC Bayern München -fanituotteista.

Pappa di Pomodoro - toskanalainen keitto arkeen

Löysin Taste Italia -lehden blogivinkeistä toskanalaisen leipä- ja tomaattikeitto-ohjeen. Oikealta nimeltään keitto on italialaisittain Pappa di Pomodoro. Ohje oli helppo ja yksinkertainen, ja koska ainekset sattuivat tällä kertaa olemaan valmiina, niin ei muuta kuin kokkailemaan : ).

Laitoin isoon kattilaan 0,6 dl oliiviöljyä. Jos ihmetyttää, miksi juuri tarkalleen 0,6 dl, niin se johtuu siitä, että ohjeessa oli käytetty mittayksikkönä amerikkalaista cup-yksikköä. Eli yksi cup on yhtä kuin 2,36 dl, joten ohjeen 1/4 cup vastaa 0,59 dl:aa. Mutta takaisin keiton valmistukseen...

Oliiviöljyn joukkoon lisäsin yhden solovalkosipulin murskattuna. Kuumensin öljyä ja valkosipulia pari minuuttia. Sitten lisäsin joukkoon 0,6 dl basilikaa silputtuna sekä 3 isoa tomaattia pilkottuna - pilkkoessa poistin tomaattien siemenosat, joita en käyttänyt keittoon. Annoin seoksen kiehua keskilämmöllä kymmenen minuuttia.

Sitten lisäsin joukkoon 9,5 dl kuumaa lihalientä. Keittoon voi käyttää esim. liha- ja kanaliemen sekoitusta, tai miksei myös kasvislientä. Lisäsin joukkoon samalla myös 9,5 dl Campaillou-leipää kuutioituna, kun sitä sattui pakastimesta löytymään. Laitoin joukkoon myös ripaukset Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoitin ainekset keskenään ja laitoin kannen päälle. Annoin keiton kiehua 45 minuuttia.

Sillä välin kun, keitto porisi liedellä, tein lisukkeeksi nakkikolmioita, koska en suoraan sanoen ollut varma keiton saamasta suosiosta. Nakkikolmiot lieventäisivät asiaa kummasti. Niiden ohje löytyy syyskuun lopulta tästä blogista.

Kun keitto on kiehunut kolme varttia, otetaan kansi pois ja annetaan keiton kiehua vielä viitisen minuuttia. Ja sitten vaan keitto lautasille ja nautiskelemaan : ). Keittoon voi lisätä kevyesti oliivöljyä ja pinnalle voi ripotella tuoretta basilikaa ja parmesan raastetta. 

Pakko myöntää, ettei keitto näytä kovin hemaisevalta. Mutta maku ei ole lainkaan hassumpi, kun tietää, mitä aineksia keitto on syönyt. Ensimmäinen kommentti omilta ruokakriitikoilta oli: "Karmean näköistä". Maistettuaan keittoa tuomiot lievenivät. Sanoisin, että ihan maukasta ja syötävää arkista maalaiskeittoa.

Kauraomenahyvettä ja kuppi kuumaa teetä

Pitkästä aikaa tein kauraomenahyvettä, joka on makea jälkiruoka, joka ei yksinkertaisesti voi mennä pieleen kokemattomaltakaan kokilta. Syksyllä kotimaisista omenista saa montaa erilaista herkkua, vaikka parhamillaan ne taitavat olla sellaisinaan.

Eli ensin laitoin voideltuun vuokaan viisi isoa, hapahkoa omenaa lohkoina. Omenat voi kuoria, jos haluaa. Omenalohkojen päälle ripottelin kevyesti kanelia ja sokeria.

Omenien päälle tulee kaurahiutaleseos. Eli sulatin kattilassa noin 75 g voita ja joukkoon laitoin 0,5 dl sokeria ja 2 dl kaurahiutaleita. Sitten sekoitin ainekset keskenään ja levitin seoksen tasaiseksi omenoiden päälle vuokaan.

Paistoin omenahyvettä 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Helppo ja makoisa jälkkäri nopeasti! Se kannattaa tarjoilla lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön, vaniljakiisselin tai kermavaahdon kera. Tällä kertaa nautin hyveen jäätelön ja kuuman teen kanssa. Namia!

Lohta hedelmäisen salaatin kera

Tänään piti päästä ruuanlaitossa helpolla, kun olo oli hitusen kuumeinen. Niinpä laitoin lohimedaljongit nopeasti marinadiin, johon laitoin 0,5 dl sitruunamehua, 3 rkl soijaa ja saman verran hunajaa sekä Maldon-suolaa ja pippuria myllystä. Sitten annoin kalojen maustua puolisen tuntia ennen grillausta.

Lohen kanssa tein sieviä mozzarella-basilika-tomaattipaloja. Eli mozzarellajuusto leikataan viipaleiksi ja viipaleiden päälle laitetaan basilikan lehti kokonaisena ja sen päälle kirsikkatomaatin puolikas. 

Lisäksi tein hedelmäisen salaatin, johon tuli villirucolaa ja tammenlehtisalaattia sekä yksi nektariini, viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja.

Kokonaisuus oli kivan kevyt, joka olisi kesällä toiminut hyvin. Nyt tosin kuului kommenttia, etteikö tällä kertaa ollutkaan mukana mitään lämmintä lisuketta, kuten esimerkiksi riisiä. No, sitähän olisi voinut keittää, mutta hyvin pärjättiin näinkin : ). Näin syksyn tullen tuntuu, ettei salaatti pelkästään riitä, vaan mukaan pitää saada tuhdimpaa tavaraa.

No, jälkiruoka hiukan kompensoi muutoin kevyttä ateriaa.

Slow life -flow!

Nyt syyslomalla on aika kulunut niin vikkelään, että pitää oikein pysähtyä miettimään, mistä kaikesta olenkaan ehtinyt nautiskella - golfin lisäksi : ), joka on aikamoinen aikasyöppö, jos tuosta näkökulmasta asiaa pohtii. Parasta tässä lomassa on ollut se, ettei ole juuri kelloa tarvinnut vilkuilla ja itselle on ollut kerrankin aikaa. Kiirettä on riittänyt lomasta huolimatta, mutta siten, että kaikki tuntuu olevan harmonisessa tasapainossa. Olen ihan Flow-fiiliksissä!

Stockmannin Hullujen Päivien vilskeessä minut pysäytti hylly pokkareita, jossa yhden pokkarin kannessa luki kutsuvasti SLOW - Elä hitaammin! Eli kirja on kai tarkoitettu meille vauhtisokeille ja malttamattomille. Se täytyi ottaa matkaan.

Nykykulttuuri suosii nopeita ja tehokkaita. Vauhti sen kuin tuntuu kiihtyvän. Mutta minkä kustannuksella? Kuinka osaisi kiireen keskellä hidastaa hieman ja nauttia juuri siitä hetkestä, eikä vain kiitää vauhdilla eteenpäin. Gandhi onkin todennut, että Elämässä on kyse enemmästä kuin vain mahdollisimman suuren nopeuden tavoittelusta. Täytyy lukea kirja ja katsoa, löytyisikö sieltä lisää vinkkejä Flow-fiiliksiin : )!

Hampurilainenko pikaruokaa???

Tänään tein taas pitkästä aikaa hampurilaisia. Ja kuten otsikosta voi ounastella, eivät kotitekoiset hampurilaiset todellakaan ole pikaruokaa, vaan niiden valmistamiseen uppoaa mainiosti kolmisen tuntia. Mutta makunautinto on vaivannäön arvoista : ). Löysin mainion ohjeen viime kesänä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, jossa oli aidon amerikkalaisen burgerin ohje Kesäkuu on BBQ -jutun yhteydessä.

Niinpä aloitin tämän sunnuntaiaamun kello seitsemän vehnälese-hunajasämpylöiden leipomisella. Kun sämpylät oli tehty, valmistin Chipotle-majoneesin ja guacamolen jääkaappiin ennen kuin suunnistin golfkentälle. Pelin jälkeen oli helppoa ja nopeaa valmistaa jauhelihapihvit ja grillailla pihvit sekä pekonit ja lämmittää aamulla leivotut sämpylät.

Lisäksi pilkoin vielä tomaattiviipaleita, punasipulirenkaita ja jäävuorisalaattia. Ohjeessa oli lisätty annokseen aitoon amerikkalaiseen tapaan myös grillattuja bataattilohkoja, mutta tällä erää jätin ne pois. Kesällä kokeilin myös niitä, mutta herkullisten burgerien lisäksi bataatit eivät yksinkertaisesti enää maistuneet.

Vehnälese-hunajasämpylät

Laita kulhoon 8,5 dl sämpyläjauhoja, 1 dl vehnäleseitä ja 1/2 tl suolaa. Lämmitä kattilassa kädenlämpöiseksi 2 dl vettä, 1 dl juoksevaa hunajaa, 150 g voita ja 2 dl raejuustoa. Liuota nesteeseen 50 g tuorehiivaa. Lisää lämmin neste sämpyläjauhoseokseen ja sekoita. Lisää joukkoon 2 munaa sekä 1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 2 dl kaurahiutaleita. Vaivaa taikinaa muutama minuutti.

Anna taikinan kohota tunnin verran. Kumoa se sitten leivontapöydälle ja vaivaa sitä vielä pari minuuttia. Pyöräytä taikinasta isoja sämpylöitä (ohjeen mukaan tulee 10 sämpylää, mutta ne ovat sitten jättimäisiä valmiina). Tällä kertaa tein hiukan pienempiä, ja sämpylöitä tuli 16 kpl. Peitä sämpylät liinalla ja anna niiden kohota 20 minuuttia. Paista ne 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat pinnasta kauniin vaalean ruskeita.

Chipotle-majoneesi

Laita pieneen kulhoon 2 dl kevytmajoneesia ja lisää joukkoon 1 tl Chipotle-kastiketta ja 1 rkl sweet chili-kastiketta, 1 rkl sitruunamehua, puolikas solovalkosipuli murskattuna ja ripaus suolaa. Sekoita ja laita kastike odottamaan jääkaappiin tarjoilua.

Guacamole

Hienonna avokadon hedelmäliha tehosekoittimessa ja lisää joukkoon 1/2 silputtu sipuli, 1 rkl tuoretta korianteria silputtuna, 1 rkl sitruunamehua, ripaus chilirouhetta, 1-2 rkl oliivöljyä ja ripaus suolaa sekä sokeria tarvittaessa. Sekoita tasaiseksi ja anna guacamolen maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

Jauhelihapihvit

Jauhelihapihvejä varten laita 1 kg paistijauhelihaa kulhoon ja lisää joukkoon  2 tl dijoninsinappia, 2 rkl oliiviöljyä, 1 tl suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoita tasaiseksi massaksi ja tee niistä pihvejä. Ohjeen mukaan taikinasta tulee neljä isoa pihviä, mutta koska tein pienempiä sämpylöitä, tein myös pihveistä pienempiä eli niitä tuli 11. Sitten vaan grillaamaan pihvejä ja pekonia. Lämpöisten pihvien päälle laitoin cheddar-juustoviipaleet.

Sitten vaan kasaamaan omaa herkullista hampurilaista!

Pelikaverille holari!!!!

Tällä viikolla olen pelannut joka toinen päivä ja tänään oli vuorossa Nevas. Pelasimme Nevaksen Rapu-kenttää, kun pelikaveri vetäisi holarin toisella väylällä, joka on keltaisilta mitattuna 150 metrin mittainen par 3 -väylä. Avaus rautavitosella. Pallo lähti hyvin kohti lippua. Kummun päällä olevaa greeniä ei erottanut, mutta viheriöllä pallo varmasti oli. Hyvä lyönti - oli ensiarviomme.

Pelikaverin palloa ei näkynytkään greenillä, kun pääsimme sinne. Lopulta hän katsoi kuppiin, ja siellähän se pallo oli : ). Uskomaton lyönti!

Tästä sisuuntuneena päätin minäkin keskittyä lyönteihin, ja peli kulki mainiosti ja tasaisesti loppuun saakka. Tasoitus säilyi entisellään. Alamäki on nyt katkaistu.

Holareita ei enempää nähty, mutta tuo yksikin oli upea kokemus todistaa. Tämän päivän muistaa helposti 10.10.2010 : )!

Saa nähdä oliko tämä kauden päätöspeli, kun sää kylmenee uhkaavasti. No tästä on hyvä lähteä seuraavaan peliin viimeistään ensi kaudella!

Pizzakokeiluja

Viime viikolla innostuin taas kokeilemaan pizzaa uusimman Taste Italian -lehden herkullisten kuvien innoittamana. Ensin perustaikinan kimppuun. Taikina oli mielestäni varsin haastava kokemus, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan syötävää : ).

Taikinaa varten tarvitaan 50 ml lämmintä vettä, 15 g tuorehiivaa, 250 g vehnäjauhoja, 1/2 tl merisuolaa, 50 ml oliiviöljyä sekä mannasuurimoita. Minusta nämä ovat hieman oudot mittasuhteet - tosin ohjeessa oli maininta, että öljyä saatetaan tarvita lisää.

Sekoitin hiivan osaan lämmintä vettä ja sekoitin sen. Kaadoin kulhoon jauhot ja suolan. Niiden keskelle kaadoin öljyn, hiivavesiliuoksen sekä loput vedet taikinaa sekoittaessa. Laitoin joukkoon myös vähän mannasuurimoita. Sitten jätin taikinan öljyttyyn kulhoon kohoamaan 1,5 tunniksi.

Kun taikina oli kohonnut, tein siitä kaksi isoa, ohutta pizzalevyä uunipellille, jonka esikuumensin uunissa. Taikinan päälle laitoin ohuen kerroksen tomaattipyreetä, kourallisen silputtua basilikaa, kirsikkatomaatin puolikkaita, herkkusieniviipaleita ja mozzarellaviipaleita. Päälle ripottelin tuoreita oreganon lehtiä silputtuna, valkosipulimurskaa, suolaa, pippuria sekä päälle vielä mozzarellaraastetta noin 150 grammaa.

Sitten vaan koko komeus 250-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi ja nauttimaan : ). Ei huono!

Kasvismakkaragratiini nopea herkku arkeen

Viime viikolla kokeilin kasvismakkaragratiinia, joka on todella nopea ja maukas herkku arkeen.

Ladoin voideltuun uunivuokaan lomittain neljä isoa tomaattia ja yhden kesäkurpitsan viipaloituina. Lisäksi laitoin jälkikasvun toiveesta joukkoon muutamia viipaleita Tammelan lenkkimakkaraa. Seuraavalla kerralla korvaan Tammelan lenkin sienillä. Tähän yhtyi myös jalkikasvu : ). Maustoin kasvikset ja makkarat mustapippurilla, suolalla ja tuoreella oreganolla.

Sitten sekoitin kattilassa 2,5 dl paksua ruokakermaa, ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja pussillisen eli noin 150 grammaa mozzarellaraastetta. Kuumensin kastiketta, kunnes juusto oli sulanut. Maustoin sen basilikasilpulla ja tuoreella valkosipulimurskalla (1 solovalkosipuli). Levitin seoksen vuokaan ja päälle vielä ripaus paprikajauhetta. 

Paistoin gratiinia 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia niin, että pinta oli saanut hiukan väriä.

Tilataidetta pihalla

Tuuli tuiversi viime viikolla välillä niin vauhdilla, että teki havunneulasista aikamoisia kekoja. Nuorimmainen muodosti neulasista kauniin sydämen : ).