Jumppaa ja zumbaa

Olen herännyt tällä viikolla joka aamu varhain jumppailemaan ja noudattanut kirjaimellisesti neljän viikon jumppaohjeita. Joka päivään on mahtunut kaksi jumppaa - aamulla ja illalla, ja toistaiseksi olen pysynyt vauhdissa mukana. Välillä jumppaa tehostaa iso jumppapallo ja välillä käsipainot. Muita lisävarusteita ei ohjelmassa vaadita.

Saa nähdä, miten käy, kun ensi viikolla joinakin päivinä pitäisi mahduttaa vielä kolmaskin jumppatuokio päivään. Onneksi ne ovat lyhyitä kymmenen minuutin ohjelmia. Lyhyydestään huolimatta yllättävän tehokkaita. Tänään päivän kolmas jumppatuokio venyi tunnin mittaiseksi, kun oli zumba-tunti.

Tällä kertaa ohjaajalla oli kirkkaan vihreät zumba-housut, joissa roikkui nauhoja, jotka korostivat entisestään pehmeästi soljuvaa liikehdintää. Pitäisiköhän seuraavalla kerralla laittaa itsekin nauhoja roikkumaan lahkeisiin ja vyötärölle tai hame päälle, jotta olisi kerrankin tunne, että edes joku paikka liikkuu musiikin tahdissa : ).

 

Riisinaksut välipalana

Tokyokan oli saanut lisätäydennystä hyllyihinsä vihdoin ja viimein. Tavara oli kuulemma seissyt kontissa, koska tulli oli odotellut lisäselvityksiä. Niinpä lastasin mukaan jos jonkinlaista japanilaista
wasabihernettä, riisinaksua ja pähkinää.

Osa on pakattu pieniin pusseihin, joten ne on kätevä ottaa mukaan ja popsia silloin kuin huvittaa. Iltapäivän tunteina tekee monesti mieli sulkaata tai jotakin muuta pientä, kivaa välipalaa. Riisinaksut ja pähkinät ovat mainio suklaan korvike. Ne maistuvat superhyviltä - erityisesti nuo wasabilla maustetut. Lisäaineitakaan ei niihin ole juurikaan käytetty. Suosittelen!

Munakasrullasta tuhti iltapala

Munasta on moneksi. Tänään tein niistä kalkkunalla ja tuorejuustolla täytetyn munakasrullan. Munakasta varten vatkasin 6 munaa ja lisäsin joukkoon 6 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja ja 1 tl suolaa. Kaadoin seoksen leivinpaprilla vuorattuun korkeareunaiseen uunipannuun. Paitoin sitä 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. 

Sillä aikaa valmistin täytteen. Eli sekoitin aurinkokuivatulla tomaatilla maustetun tuorejuuston joukkoon 3 rkl pestoa, 3 rkl hienonnettua tilliä ja noin 300 grammaa kalkkunaleikettä. Levitin seoksen munakkaan päälle ja käärin munakkaan rullalle pitkältä sivulta alkaen. Pinnalle ripottelin juustoraastetta ja munakas oli valmis.

Toki jos aikaa on, voi rullan työntää vielä hetkeksi uuniin, jotta juustoraaste sulaa. Ei hassumpi iltapala. Tosin tuorejuusto ja kalkkuna tekivät siitä aavistuksen liian suolaisen, joten ylimääräistä suolaa ei kannata lisätä valmistusvaiheessa. Melkein jättäisin suolan pois myös munakkaasta. Lisukkeeksi laitoin - tuhtia munakasta keventämään - tomaattia ja salaattia. 

Näillä eväillä jaksaa taas jumpata!

Kevyesti iltaan kala-riisinuudelisalaatilla

Kuntoilun jälkeen jatkoin kevyttä linjaa ja tein ruuaksi kala-riisinuudelisalaattia. Eli ensin laitoin pannulle 2 rkl oliiviöljyä, tilkan kalafondia ja valkoviiniä. Lisäsin joukkoon noin 250 g lohisuikaleita, 200 g isoja katkarapuja ja 150 g tonnikalaa palasina. Haudutin sekoituksen pannulla kypsäksi varovasti kaloja käännellen. Mukaan voi laittaa myös äyriäisiä ja muita mereneläviä.

Samaan aikaan keitin kattilassa 2 litraa vettä. Otin kattilan pois liedeltä. Laitoin sinne noin 200 g riisinuudeleita. Annoin nuudeleittein hautua kuumassa vedessä 4 minuuttia, jonka jälkeen huuhdoin ne kylmällä vedellä, etteivät ne tarkerru toisiinsa.

Kolmannella levyllä pikkukattilassa kiehautin marinadin eli 1 dl vettä, 1 chilipalon pieniksi kuutioituna, 1-2 valkosipulin kynttä pieninä kuutioina, 2 rkl sokeria ja 6 rkl limetin mehua. Kun seos kiehui hetken, lisäsin joukkoon hienoksi pilkottuja kevätsipuleita ja tuoretta korianteria hienonnettuna sekä 2 rkl oliiviöljyä. Kiehautin marinadia hetken.

Kaadoin hautuneet nuudelit vuokaan ja päälle marinadin ja päällimmäiseksi kalaseoksen. Annos tarjoillaan haaleana. Ja hyvää tuli. Tätä voi syödä ronskimminkin ilman suurta ähkyä. Ja vaikka kuvasta näkyy aika kalpea ja sairaan näköinen annos, on ruoka sairaan hyvää : )!

Hoikaksi 10 minuutissa - neljän viikon ohjelma alkoi tänään

Aikamoinen lupaus - hoikaksi 10 minuutissa. Sitähän pitää kokeilla. Lupauksen antoi saksalainen versio Shape-lehdestä, jonka tilaaja olen ollut nyt parisen vuotta. Mainio lehti, jonka jenkkiversio puolestaan on ollut pettymys. Onneksi saksa sujuu mainiosti! Nyt takaisin lupauksiin ja jumppaohjelmaan...

Olen yrittänyt samaa ohjelmaa aiemminkin, mutta lepsuillen, enkä ole saanut vietyä koko ohjelmaa läpi. Liikunnan lisäksi ohjelma vaatii makean syönnin lopettamista, ja ei taida ohjelmassa olla myöskään kuohuviinikuuria. No, kuten mottoni toteaa - tätäkin kohtuudella ja nautiskellen, koska ylipainon kanssa ei tässä muutoinkaan tarvitse tapella. Rantakuntoon pääsy kesäkuun matkaa varten olisi kuitenkin huippujuttu. Viimeinen silaus siis puuttuu : ).

Eli tänä aamuna aloitin hetken mielijohteesta neljän viikon ohjelman, jossa on joka päivälle kahdesta kolmeen 10 minuutin jumppajaksoa. Jumppia on neljä erilaista - erilaisin painotuksin. Ja ohjelmat vaihtelevat päivittäin - tänä aamuna ohjelma alkoi käsivarsi- ja olkapäätreenillä. Illalla oli vuorossa jalat. Huomenaamu alkaa vatsa- ja selkälihasliikkeillä, ja illalla on vuorossa kokovartalotreeni.

Jokaista jumppaa varten kannattaa lämmitellä hyvin. Aamulla juoksin ja hyppelin muutaman minuutin sekä venyttelin. Nyt illalla juoksin juoksumatolla pari kilometriä ennen jumppaa. Itse jumpan tekee kymmenessä minuutissa. Ei pitäisi siis olla paha - katsotaan siis, kuinka kärsivällisyyteni kestää neljän viikon aikana.

Wiener Schnitzeliä Itävallan tunnelmissa

Tänään tein Wiener Schnitzeliä lohkoperunoiden ja salaatin kera. Talven hiihtolomareissu Kaprunissa kirvoitti mieliin, miten hyvältä Wiener Schnitzel olikaan maistunut laskettelupäivän lomassa. Leikkasin noin 500 g vasikan sisäfilettä palasiksi, jotka painelin ohuiksi muovikelmun välissä. Maustoin fileet molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Jauhotin ne venhäjauhoissa ja ravistelin ylimääräiset jauhot pois.

Sekoitin kanamunan ja kastelin pihvit ensin munassa, sitten korppujauhoissa. Annoin niiden seistä hetken leivinpaperilla, jotta leivitys kuivuisi. Sitten paistoin ne kullanruskeiksi ja rapeiksi molemmilta puolilta. Käytän paistamiseen rypsiöljyä ja lisäsin sitä paistamisen aikana, jotta sain niistä kauniinvärisiä. Tänään ne onnistuivatkin erittäin hyvin!

Sillä välin uunissa paistuivat lohkoperunat, jotka tarjoilin ranskankerman kera. Ja lisukkeeksi valmistin salaatin eli lehtisalaatin joukoon laitoin kirsikkatomaatteja, tummia rypäleitä ja Graviera-juuston palasia. Salaatin kastikkeena oli sama kuin perjantaina eli vinegrettikastike, jossa oli 1/2 dl oliivioljyä, 2 rkl sitruunamehua, 2 rkl Dijon-hunajasinappia sekä ripaus mustapippuria ja suolaa.

Ruokaa siivitti australialainen Carrington Vintage Brut.

Minusta tuli espressokissa

Sen verran rankkaa puuhaa tippaleipien testaus oli, että espressoa kului tänään normaalin kupin sijasta kolme kupillista. Yleensä riittää kupillinen, maksimissaan kaksi. Mutta tänään tarvitsin kolme ja niinpä sain uuden lempinimen espressokissa.

Kahvikissaahan minusta ei saa tekemälläkään, mutta espressokissa kuulostaa mukavalta ja maukkaalta : ). Sitä paitsi espresso on tavallista kahvia terveellisempää - niin ainakin itse teen juojana uskon. Viikonloppuisin espresson nauttimisesta upean aterian jälkeen on tullut lähes rituaali, jota oikein jo odottaa. Eli koukussa ollaan : )!

Simat pullotettu ja tippaleivät testattu

Vappu saa tulla, sillä nyt siihen on valmistauduttu oikein kunnolla. Eilen lauantaina tein siman ja ostin aivan ihastuttavia neliskanttisia italialaisia lasipulloja vanhanajan korkeilla.

Keitin 2 litraa vettä, johon kaadoin 500 grammaa fariinisokeria. Sitten lisäsin 2 litraa keittämätöntä vettä ja kahden sitruunan mehun sekä herneen kokoisen palan tuorehiivaa joukkoon.

Annoin siman jäähtyä yön yli kattilassa huoneen lämmössä ja tänään pullotin siman. Kaadoin siman neljään lasipulloon, joihin pohjalle lisäsin 1 tl sokeria ja muutamia rusinoita.

Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan. Viileässä valmistumisaika on noin viikko ja huoneenlämmössä noin kolme päivää. Laitoin yhden pullon jääkaappiin ja kolme pulloa jätin huoneenlämpöön. Nyt vaan odotellaan siman valmistumista : ). Keskiviikkona saamme ensimmäiset maistiaiset!

Seuraavaksi oli vuorossa tippaleipien testaus. Nekin on käytävä läpi, ettei vappuna tule pettymystä vääränlaisten tippaleipien vuoksi : ).

Hyvin objektiivisen testauksen voitti Perheleipurien tippaleipä, joka on mukavan hentoinen ja sopivan rapea sekä kauniin muotoinen ja värinen. Tomusokeria oli myös sopivasti ripoteltu päälle. Valioyksikö pääsi oikein kuvaankin.

Toisen sijan vei Primulan tippaleipä, joka on voittajaan verrattuna hieman robustimpi. Tästäkään ei vielä vapun vietto mene pilalle, jos näitä sattuu olemaan tarjolla. Kolmannen tilan vei Sinuhen tippaleipä ja auttamattomasti jumbosijalle jäi Fazerin luomus, jota ei edes ulkonäön perusteella voi luokitella tippaleiväksi. Tekijöillä on varmaan vappujuomat hatussa, kun moisia sotkuisia ja kovia taikinamöykkyjä hihnalle pursottavat.

Saako olla saganakia?

Selailin eilen Stockmannin Exclusive-kanta-asiakaslehden ruokasivuja, jossa silmiini osui otsikkoteksti: Saako olla saganakia? Se oli sen verran puhutteleva, että piti lukea loppukin tekstistä.

Eli kyseessä oli juttu kreikkalaisten usein tarjoamasta alkupalasta eli saganakista, joka on valmistettu friteeratusta juustosta. Sen valmistukseen sopii jutun mukaan aitokreikkalainen Minervan Graviera-juusto, joka on kypsytetty lampaan-vuohenmaidosta.

No sitähän pitää tietysti heti kokeilla. Suosikkina kerikkalaisista juustoista on pitkään ollut oliiviöljyssä ja valkosipulissa marinoitu ja rapeaksi paistettu halloumi. Liekö tämä yltäisi samaan?

Eli leikkasin juuston viipaleiksi, jotka kastoin kanamunassa ja sitten korppujauhoissa, minkä jälkeen paistoin ne pannulla kullankeltaisiksi. Rapean pinnan alta piti paljastua pehmeä ja lämmin juusto, jonka päälle puristetaan vielä sitruunan mehua. Näin tein. Mutta pakko on sanoa, ettei se silti päihittänyt halloumia.

Gavieran paistaminen oli hieman haastavaa, sillä juusto ehti pehmetä paistaessa ja hiukan levisi pannulle. Sain ne silti kohtuullisen hyvin pois pannulta ja tarjottavaksi.

Salaatin ja hedelmien kera siitä sai tuhdin lisän iltapalaan. Lisukkeena oli muun muassa vihreää salaattia ja hedelmiä sekä leipää ja graavilohta. Minusta Graviera toimi myös hyvin napostelujuustona ilman paistamista. 

Vapaalla beigen sävyssä ja lännen malliin

Tänään lähti ostosreissulta mukaan villin lännen tyyliin bootsit, vyö ja stetsoni. Saappaat maksoivat satasen ja stetsoni puolet siitä.

Bootsit eivät ole aidot bootsit, mutta napakat nahkasaappaat,
joissa on hitunen villin lännen tyyliä. Ne sopivat hyvin farkkujen kanssa ja ovat mukavan rennot vapaa-aikaan. Vyö on samaa sävyä bootsien kanssa.

Stetsoni puolestaan on aito amerikkalainen Stetson-firman tuotos - lisätietoja voi katsoa esimerkiksi http://www.stetson-europe.com/. Hatussa oli mukavana yksityiskohtana miniopas New Mexicoon ja muun muassa paikallisiin herkkuihin. Hattu tuo suojaa auringolta kesäkuumalla - olettaen teitysti, että tulee oikea intiaanikesä. Ja beige värinä on monikäyttöinen ja ajaton.

Kevään beigelinja jatkuu myös muissa asusteissa ja täydentyy limenvihreällä

Laukkuni, jonka löysin viime kesänä Saksan Ingolstadt Village Outletin Lacosten liikkeestä, on ollut talven odottelemassa kevätsäitä ja pääsi tänään viimein käyttöön. Tämä löytö on kaukana edellisestä villin lännen tyylistä, mutta sopii muutoin kevääseen ja kesään mainiosti. Se on pieni ja näppäränkokoinen, mutta silti hyvin tilava ja käytännöllinen. Hyvä ostos kaiken kaikkiaan ja sopii mainiosti samanvärisiin mokkanahkaisiin streetkenkiini.

Shoppailukierroksen päätteeksi löysin tänään vielä ihanan limenvihreän Facen paidan, joka sopii kuin nakutettu samanväriseen huiviini. Ne tuovat raikkaan tuulahduksen beigen seuraksi.

Näillä kelpaa fiilistellä vappuna : )!

Grillikausi avattu!

Satoi tai paistoi, niin tänään perjantaina avataan grillikausi. Se päätettiin jo viime viikolla. Ei sentään satanut, ja lämpöasteitakin oli huikeat +5. Siis tuumasta toimeen. Valmistelut käyntiin ja grilli kuntoon eli kaasupullo vaihtoon ja grilli talviteloilta terassille.

Grillikauden avajaisiksi tein sitruunabroileria. Eli ensin valmistin broilerille marinadin, johon laitoin 2 rkl teriyakikastiketta, 3 rkl sitruunamehua, 2 rkl oliiviöljyä, 1 rkl juoksevaa hunajaa, 1 rkl soijaa, 1/2 tl inkivääriä ja 1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna. Pieni varoituksen sana marinadista - se ei tuoksu eikä näytä tässä vaiheessa lainkaan herkulliselta, mutta maku grillauksen jälkeen on toista maata!

Kuutioin marinadiin broilerin, jota oli 4 rintafilettä eli noin 500 grammaa. Broileri oli marinadissa reilut 30 minuuttia. Toki liha saa maustua pidempäänkin, jos aikaa on eli sen voi laittaa maustumaan esimerkiksi edellisenä iltana. Sitten pujotin broilerin palat vartaisiin ja grillasin ne meheviksi. Niitä saa vahtia ja käännellä grillissä jonkin verran tarkkaan, etteivät kuivahda liikaa. 

Broilerien seuraksi tein salaattia, jossa oli friseesalaattia ja villirucolaa, tummia rypäleitä ja kirsikkatomaattia halkastuina, mansikoita ja parmesanhiutaleita.

Salaattiin tein vinegrettikastikkeen, jossa oli 1/2 dl oliivioljyä, 2 rkl sitruunamehua, 2 rkl Dijon-hunajasinappia sekä ripaus mustapippuria ja suolaa.

Ruokaa täydensi lämmin Campaillou-leipä sekä kahden juuston juustotarjotin Kantolan ruiskeksien kera. Ruokajuomana oli espanjalainen Marqués de Monistrol Winemakers Select Cava Brut -kuohuviini. Ihan kelpotavaraa.

Ruuan täydensi kupillinen espressoa kreikkalaisten Caprice-suklaakeksien kera. Mainio avaus maukkaaseen grillauskesään!

Yume aikamoinen pettymys

Odotukseni olivat korkealla tänään, kun lounastin pitkästä aikaa Yumessa. Edellisestä kerrasta jäi miellyttävä fiilis - ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Tänään mielikuvani romuttuivat. Tosin misokeitto oli mauksta ja lämmitti mukavasti. Kalapainotteinen sushilautanen puolestaan petti odotukseni pahan kerran. Liekö syy siihen, että oli lounasaika. Sushit olivat keskinkertaisia. Jälkiruuaksi tilattu vihreä tee tarjoiltiin pöydälle läikyttäen. Keskinkertaisuus ja lounaan hinta - reilut 20 euroa - ei juuri houkuttele minua uudelleen Yumeen vähään aikaan. Kampin pikasushiravintolakin yltää parempaan. Onneksi seura oli erinomaista!

Suomessa ei kunnollisia sushiravintoloita näytä löytyvän. Harmi. Viime lomilta Berliinissä ja Münchenissä jäi ikimuistoiset makuelämykset mieleen. Saksassa populaatiota on sen verran paljon, että kunnon japanilaisia ravintoloitakin löytyy. Tulee vaan turhan kalliiksi lähteä nautiskelemaan sushia Saksaan : ).

Tässä kuitenkin vinkki seuraavaa Münchenin vierailua varten. Eli ravintola Shoya, Pfisterstraße 6, 80331 München.

Kesäkö tulossa?

Vettä ropisee ja on vain vaivaiset viisi astetta lämmintä - onneksi ei ole sentään pakkasta. Kesää kohti kuitenkin mennään, vaikka ei suoraan sanoen siltä tunnukaan.

Kolea ilma ei ainakaan minua ulos juuri houkutellut. Joitakin sadetta ja koleutta pelkäämättömiä reippailijoita tuli vastaan autolla ajaessani, mutta sekään ei saanut minua muuttamaan mieltäni.

Nyt oli hyvä tilaisuus käpertyä nojatuoliin selailemaan sisustus- ja puutarhakirjoja. Aina ei tarvitse ahertaa ja pakertaa, vaan välillä on syytä ottaa rennosti - olla ja nauttia vaan kaikessa rauhassa : ). Tähän sopii mainiosti lausahdus: Rakasta sitä, mitä teet, ja tee sitä mitä rakastat.

Niinpä, eli tänä iltana se, mitä halusin, oli kuppi kuumaa teetä, nippu lämpimiä voileipiä ja vino pino sisustuskirjoja, jotka olivat pullollaan valoisia tiloja ja kesäisiä tunnelmia. Näihin tunnelmiin päätän tänään.

Zumba party ja lasagnenautinto

Keskiviikkona oli jälleen zumbaa, joka oli täyttä tavaraa koko tunti. Tällä kertaa ohjaajan selässä luki Party ja sehän meitä zumbailijoita innosti ottamaan tunnista kaiken irti latinorytmien, kuten cumbian, salsan ja samban tahdissa. Tunti oli hauska ja hikinen. Mielenkiinnolla odotan ensi viikon tuntia...

Pitäisiköhän laajentaa zumbainnostusta kotiinkin ja tilata zumba-fitness-paketti. Tukku erilaisia dvd-levyjä löytyi ainakin zumbafitness.fi -sivuilta, jossa oli zumban luojan eli kuvassa olevan kolumbialaisen Alberto ”Beto” Perezin kehittämiä zumbatunteja. Mukana tulisi käsipainotkin, jotka zumban rytmeihin sopivasti helisevät marakassien tavoin. Laajan paketin eli usean dvd-paketin käsipainoineen saisi 70 eurolla. Pistetäänpäs harkintaan.

Zumban jälkeen maistui lasagne, jota tein eilen valmiiksi. Siitä riittää mainiosti kahteenkin ateriaan tai vaikkapa pakastimeen. Eli sitten ohjeeseen.

Ensin paistoin noin 500-600 grammaa paistijauhelihaa. Maustoin sen suolalla, oreganolla, valkosipulilla, pippurilla ja jauhelihamausteella. Samaan aikaan kuullotin kattilassa silputun sipulin ja murskatun valkospulin oliviiöljyssä. Sipulien joukkoon lisäsin 500 g tomaattimurskaa ja 400 grammaa herkkusieniä viipaleina sekä kasvisliemikuution. Lopuksi lisäsin paistetun jauhelihan kattilaan joukkoon ja sekoitin.

Sen jälkeen voitelin ison korkeareunaisen vuoan, jonne laitoin pohjalle neljä esikeitettyä lasagnelevyä siten, että levyt peittivät vuoan pohjan. Levyjen päälle laitoin puolet jauheliha-sieni-tomaattimurskaseoksesta ja ripottelin emmentalraastetta päälle. Sitten laitoin uuden kerroksen lasagnelevyjä, joiden päälle laitoin loput täytteestä. Ja jälleen juustoraastetta päälle. Sitten kolmas kerros lasagnelevyjä.

Sen jälkeen kuumensin kattilassa 5 dl ruokakermaa, jonne laitoin joukkoon 2 rkl venhnäjauhoja. Kun kerma oli kuplivan kuumaa, lisäsin joukkoon 2 dl juustoraastetta. Seoksen kaadoin lasagnevuokaan viimeiseksi levyjen päälle. Ja päällimmäiseksi ripottelin vielä juustoraastetta ja sitten 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Lasagnen kanssa sopivat hyvin perusvihannekset, kuten vihersalaatti, kurkku, tomaatti ja porkkanat. Ja sitten vain syömään ja täyttämään energiavarastoja.

Kahvakuulalle kyytiä ja herkkuwrapit

Tänään maanantaina kolea sää ja iltapäivän räntäsadekuuro eivät juuri innostaneet ulos juoksemaan, vaikka aurinko paistoikin. Niinpä pinkaisin juoksumatolla lämmittelynä kaksi kilometriä ja sitten kahvakuulan kimppuun.

Kahvakuulalla saa helposti tehotreenin koko kropalle. Pisti puuskuttamaan todenteolla, vaikka tein vain kahdeksan eri liikettä ja jokaisen 15 toistolla. Pitäisi panostaa enemmän punttitreeniin. Jostain syystä aerobinen liikunta vaan aina tuntuu hauskemmalta ja helpommalta aloittaa. Nytkin juoksu kulki niin hyvin, että oli suorastaan vaikea lopettaa kahden kilsan kohdalla.

Iltaruuaksi päätin kokeilla kalkkunawrapejä yrtti-crème fraîchen kera. Ja heti alkuun varoituksen sana - ne ovat suorastaan sikahyviä ja vievät kielen mennessään. Hiukan muuntelin Petri Juutilaisen ohjetta, josta riittää neljälle ruokailijalle. Eli itse tein wrapit seuraavasti:

Sekoitin keskenään isossa kulhossa:

 300 g suikaloitua kylmäsavukalkkunaa

1 ruukullinen Lollo Russo -sallaattia revittynä

1/2 ruukullista jääsalaattia

1/2 kurkku suikaloituna

1 keltainen paprika suikaloituna

1/2 ruukkua basilikan lehtiä silputtuna

1 dl kevyt majoneesia (15 % rasvaa)

Sitten tein yrtti-crème fraîchekastikkeen eli sekoitin keskenään seuraavat aineet:

1 prk kevyt crème fraîchea

1/2 ruukkua basilikan lehtiä silputtuna

1/2 ruukullista ruohosipulia hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia, tuoreita oksiakin voi käyttää

hiukan vajaa 1/2 dl sitruunamehua

ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Sitten kuumennetaan 6-8 kpl wrap-pohjia rypsiöljyssä pannulla. Levitä seos tasaisesti lämpimien wrapien päälle, kääri levyt tiukaksi rullaksi ja leikkaa rullat sopiviksi annospaloiksi. Tarjoa rullat yrttikastikkeen kera, johon rullia on kiva dippailla. Wrapit voi hyvin syödä sormin. Onhan se hiukan sotkuista puuhaa, mutta suussasulavaa. Todella raikas ja kevyt ruoka. Tästä tuli heti yksi suosikkiruuistani. Ja arvata saattaa, että kuohuviini sopii wrapien kanssa mainiosti. Lasillinen Carringtonia peliin ja nauttimaan : ).   

Pullantuoksua ja juoksua

Siivouksen lomassa pyöräyttelin aamulla pari pellillistä pikkupullia. Vastustamattoman ihana tuoksu täytti kodin, ja vaivoin sain pidettyä sormeni irti tuoreista pullista.

Pullat leivoin vehnäjauhopussin kyljessä olevalla resptillä eli 1/2 maitoa (lämmitin mikrossa), jonka joukkoon lisäsin 1 munan, 2 dl sokeria, 1 rkl kardemummaa, 1 tl suolaa ja jauhot, joiden joukkoon olin sekoittanut 2 pussia kuivahiivaa. Taikinan vaivauksen lopppuvaiheessa lisäsin 200 g margariinia sekä rusinoita. Sitten taikina sai jäädä tunniksi kohoamaan ennen kuin pyörittelin pullat. Sen jälkeen annoin niiden kohota vielä 30 minuuttia. Ja sitten voitelin pullat´munalla, leikkasin pullat saksilla päältä ristiin, ripottelin raesokeria ja pistin uuniin. Paistoin ne 225 asteessa. Ja hyvää tuli!

Ennen pullamaistiaisia oli juostava vielä palauttava lenkki. Eilisen 10 km lenkin jälkeen etureidet tarvitsivat palautusta, ja vuorossa oli kevyt 25 minuutin rento juoksulenkki. Parissa pitkässä ylämäessä hiljensin vauhdin kävelyyn, jotta syke pysyi riittävän alhaalla. Aurinko paistoi tänäänkin, mutta tuuli oli koleaa. Onneksi ei sentään ollut pakkasta. Lenkin jälkeen saunaan ja sitten syömään.

Olin laittanut ennen lenkkiä uuniin kalkkunan sisäfileet ja valkosipuliperunat. Tein myös salaatin ja sille öljypohjaisen kastikkeen valmiiksi.

Kalkkunan sisäfileet laitoin paistopuussiin ja joukkoon lorautin noin puoli desiä oliiviöjyä, saman verran sitruunamehua. Lisäsin joukkoon vielä soijaa, balsamicoa, maldon-suolaa, pippuria ja juoksevaa hunajaa, ja niin oli marinadi valmis. Parinkymmentä minuuttia marinadissa on ok ja sitten vaan uuniin (noin 200 astetta) yhdessä valkosipuliperunoiden kanssa.   

Salaattiin laitoin tällä kertaa villirucolaa ja tammenlehtisalaattia, kirsikkatomaattia, tummia rypäleitä ja Manchego-juustoa (9 kk). Salaatin lisukkeena oli tuttu saksanpähkinä-oliviiöljykastike, jossa oli shampanjaviinietikkaa, ripaus pippuria ja suolaa.

Ruuan kanssa kokeilin Alkoon tuullutta kuohuviiniuutuutta eli italialaista Prosecco Primo V -kuohuviiniä. Viini oli kuiva, vaikka yllättävänkin makea ja hedelmäinen. Ensimmäisen maistiaisen jälkeen viini tuntui liian makealta ja mielestäni sopisi enemmän jälkirtuokaviiniksi. Ei ihan yllä tämä viini suosikkieni joukkoon - ainakaan ruokaviiniksi.

Ja sitten vain terassille auringonpaisteeseen : ). Suojaisassa paikassa on mukava istuskella, nauttia keväästä ja suunnitella vaikkapa seuraavan viikon makuelämyksiä!

Taidetta tacoista

Tänään oli tacopäivä. Lenkin jälkeen se oli nopea valmistaa, varsinkin kun olin esipaistanut jauhelihan jo edellisenä päivänä. Salaatti ja tomaatit kulhoihin, mozzarellaraaste omaan kippoonsa ja lisäksi paistettu jauheliha-sipuliseos sekä ranskan kerma ja tacokastike pöytään, ja sitten vaan kasaamaan aineksia tacokuoriin. Helppoa ja nopeaa, mutta niin maistuvaa. Jälkikasvu keksi tehdä näyttävää ruokataidetta pöydän tacoaineksista - ensimmäinen kuva yllä.

Jälkkäriksi maistui kupillinen espressoa ja pari suklaakeksiä. Pitäähän se lenkillä kulutettu energiavaje saada jollain paikattua : ).

Tunti juoksua ja leskenlehtien esiinmarssi

Shoppailun jälkeen aurinkoinen lauantaiaamu houkutteli juoksemaan. Sää oli vielä aika kirpakkaa, ja tuuli koleaa paikka paikoin. Pipo oli vaan kiskottava päähän ja sitten menoksi.

Alku oli aika tahmeaa taivallusta, mutta neljän kilometrin jälkeen alkoi juoksu taas luistamaan. Kyllä tästä vielä kunnon lenkki tulee... Lenkkipolku on todella mäkistä ja välillä sai puuskuttaa ihan toden teolla. Alamäissä taas oli kiva rullailla.

Loppumatkasta huomasin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ei niitä vielä montaa näkynyt, mutta aurinkoisille ojanpenkoille olivat ensimmäiset leskenlehdet jo kaivautuneet kuivien lehtien seasta. Ne loistivat kilpaa auringon kanssa : ). Seuraavaksi odotellaankin valkovuokkojen heräämistä.

Kevään merkkejä seuraillessa juoksu kulki jokseenkin kivasti. Viimeiset kaksi kilometriä, jotka tuntuvat olevan pääosin ylämäkeä, sen sijaan menivät kuin madellen. Mistä sitä löytäisi enemmän tasamaata - toisaalta vaihteleva maasto piristää pidemmällä lenkillä mukavasti. Ja niin kympin lenkkiin kului 55 minuuttia. Ihan kohtuullinen suoritus leppoisalla vauhdilla.

Aamuhaamuilua

Lähdin heti aamusta jälleen ostoksille haamujen sekaan.
Peugeotin pippurimylly oli pakko käydä hakemassa. Lisäksi piti hieman täydentää ruokakoria. Lauantaiaamuna olivat monet muutkin jo ehtineet Stockmannille aamuvarhain, vaikka itsekin olin paikalla jo heti klo 9.00 jälkeen.

Yllätyin hääräilevien shoppailijoiden määrästä. Eikö kukaan nauti lauantaiaamun rauhasta kotona? Toisaalta ymmärrettävää - ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä, ja kaupassa käynnit on järkevää tehdä heti aamusta, niin ehtii vielä uloskin. Eli meitä järkeviä oli liikenteessä siis monta : ).

Ruokapuolella oli hyviä tarjouksia ja mukaan lähtivät muun muassa kuvan suklaakeksit. Ne sopivat varmaaan täydellisesti espressokupillisen kera. Ja koska edelleen on kotona vaaleanpunainen kausi menossa,
lähtivät matkaan myös ylläolevan kuvan vaaleanpunaiset, herkullisen näköiset servetitkin.

Sitten suunnistin taloustavarapuolelle. Peugeotin pippurimyllyt seisoivat edelleen siistissä järjestyksessä hyllyssä ja odottivat noutajaansa. Harmi, etteivät ne olleet tarjouksessa.

Tyylikäs setti olisi, jos hankkisi mukaan myös vastaavan suolamyllyn. No, sen vuoro tulee sitten myöhemmin. Sitten vaan pippurimyllyn kanssa kassalle ja ulos auringonpaisteeseen.

Panostusta myös ulkoiseen hyvinvointiin

Tilasin sunnuntai-iltana beautyflash.comista (UK) Dermalogica-ihonhoitotuotteita ensimmäistä kertaa. Aiemmin olin luottanut ko. tuotteiden suomalaiseen verkkokauppaan. Hintavertailun jälkeen päätin kokeilla ulkomaisen palvelun toimivuutta. Tuotteet tupsahtivat postista torstaina eli varsin nopea suoritus. Sopivasti ennen Eyjafjöllin purkausta. Kuinkahan kauan toimitus nyt matkaisi tänne vai tulisiko ollenkaan...

Hintasäästö oli ainakin huikea - yli 50 % täällä myytäviin tuotteisiin verrattuna. Vielä jää nähtäväksi, tuleeko ylimääräistä sähläystä luottokorttimaksussa. Ko. verkkokauppa vakuuttaa olevansa valtuutettu Dermalogica-tuotteiden myyjä, ja ainakin sinetit olivat tuotteissa paikoillaan. Jos kaikki menee mallikkaasti, tilaan myös jatkossa beautyflash.comin kautta.

Rentouttava perjantai-ilta hyvän ruuan ja viinin kera

Viikolla turvauduin hyvin perinteisiin ruokiin, kuten pastaan, pizzaan ja siskonmakkarakeittoon. Ostankin usein noin 400 g siskonmakkaroita pakasteeseen ja sitten vain päivää ennen sulamaan jääkääppiin ja valmista keittoa tulee vartissa. Eli ensin pakastekasvikset kiehumaan 1 litraan vettä ja joukkoon 2 kasvis- tai lihaliemikuutiota. Ja viimeiseksi siskonmakkarapalat kattilaan sekaan, ja annetaan keiton kiehua vielä 5 minuuttia. Ja eikun maistelemaan tuoreen leivän kera. Todella vaivatonta ja nopeaa, mutta myös maukasta. Ei edes suolaa tarvitse lisätä, koska liemikuutiot tuovat makua riittävästi.

Nyt perjantaina oli kevyesti kalaa ja salaattia. Lohimedaljongit uuniin puoleksi tunniksi - mausettuina kevyesti eli Maldon-suolaa ja sitruunapippuria. Sillä aikaa keitetään basamatiriisi ja tehdään raikas salaatti. Voi kun ruoka olisikin ollut näin kevyt, mutta täytyy tunnustaa, että sorruin ihanaan juusto tarjottimeen ja lasilliseen australialaista kuohuviiniä. Pitäähän sitä ruuanlaiton aikana olla jotakin pientä tarjolla. Juustot noudattivat perinteistä linjaa - Manchegoa (9 kk) ja Kärtner Rahmleibia. Lisäksi popsin paahdettuja cashew-pähkinöitä. Ne ilmestyvät kuin itsestään pöytään, kun kuohuviinipullo poksahtaa auki. Ja unohtaa ei sovi ihanan rapeita Kantolan ohuita ruiskeksejä, joita ei vain voi sivuuttaa juustotarjottimella.

Salaatti oli tarjolla kuitenkin ilman kastiketta. Jotakin kevyttä sentään : ). Villirucolaa, tammenlehtisalaattia, tummia rypäleitä, kirsikkatomaatteja ja mansikoita. Maukas salaatti sellaisenaan.

Kuohuviininä oli tällä erää siis australialainen Carrington Vintage Brut vuodelta 2009. Ei hassumpi. Aiempi Carringtonin tuttavuus oli ollut pettymys, joten varasin tutun ja turvallisen Lindauerin kylmään siltä varalta, että tämä lentäisi kaaressa viemäriin, mutta ei sentään sellaista tuhlausta. Viini oli mukavan hedelmäinen ja toimi loistavasti tarjolla olleiden ruokien ja juustojen kanssa. Kaiken kaikkiaan nautinnollinen päätös vauhdikkaalle viikolle!