Pullantuoksua ja juoksua

Siivouksen lomassa pyöräyttelin aamulla pari pellillistä pikkupullia. Vastustamattoman ihana tuoksu täytti kodin, ja vaivoin sain pidettyä sormeni irti tuoreista pullista.

Pullat leivoin vehnäjauhopussin kyljessä olevalla resptillä eli 1/2 maitoa (lämmitin mikrossa), jonka joukkoon lisäsin 1 munan, 2 dl sokeria, 1 rkl kardemummaa, 1 tl suolaa ja jauhot, joiden joukkoon olin sekoittanut 2 pussia kuivahiivaa. Taikinan vaivauksen lopppuvaiheessa lisäsin 200 g margariinia sekä rusinoita. Sitten taikina sai jäädä tunniksi kohoamaan ennen kuin pyörittelin pullat. Sen jälkeen annoin niiden kohota vielä 30 minuuttia. Ja sitten voitelin pullat´munalla, leikkasin pullat saksilla päältä ristiin, ripottelin raesokeria ja pistin uuniin. Paistoin ne 225 asteessa. Ja hyvää tuli!

Ennen pullamaistiaisia oli juostava vielä palauttava lenkki. Eilisen 10 km lenkin jälkeen etureidet tarvitsivat palautusta, ja vuorossa oli kevyt 25 minuutin rento juoksulenkki. Parissa pitkässä ylämäessä hiljensin vauhdin kävelyyn, jotta syke pysyi riittävän alhaalla. Aurinko paistoi tänäänkin, mutta tuuli oli koleaa. Onneksi ei sentään ollut pakkasta. Lenkin jälkeen saunaan ja sitten syömään.

Olin laittanut ennen lenkkiä uuniin kalkkunan sisäfileet ja valkosipuliperunat. Tein myös salaatin ja sille öljypohjaisen kastikkeen valmiiksi.

Kalkkunan sisäfileet laitoin paistopuussiin ja joukkoon lorautin noin puoli desiä oliiviöjyä, saman verran sitruunamehua. Lisäsin joukkoon vielä soijaa, balsamicoa, maldon-suolaa, pippuria ja juoksevaa hunajaa, ja niin oli marinadi valmis. Parinkymmentä minuuttia marinadissa on ok ja sitten vaan uuniin (noin 200 astetta) yhdessä valkosipuliperunoiden kanssa.   

Salaattiin laitoin tällä kertaa villirucolaa ja tammenlehtisalaattia, kirsikkatomaattia, tummia rypäleitä ja Manchego-juustoa (9 kk). Salaatin lisukkeena oli tuttu saksanpähkinä-oliviiöljykastike, jossa oli shampanjaviinietikkaa, ripaus pippuria ja suolaa.

Ruuan kanssa kokeilin Alkoon tuullutta kuohuviiniuutuutta eli italialaista Prosecco Primo V -kuohuviiniä. Viini oli kuiva, vaikka yllättävänkin makea ja hedelmäinen. Ensimmäisen maistiaisen jälkeen viini tuntui liian makealta ja mielestäni sopisi enemmän jälkirtuokaviiniksi. Ei ihan yllä tämä viini suosikkieni joukkoon - ainakaan ruokaviiniksi.

Ja sitten vain terassille auringonpaisteeseen : ). Suojaisassa paikassa on mukava istuskella, nauttia keväästä ja suunnitella vaikkapa seuraavan viikon makuelämyksiä!